Smash Finland Foorumi

onko kellää hyviä ideoita/kokemusta millä tavalla sais pelatessa vältettyä turhautumisen tai sivuutettua sen?

Juo anti-stress teetä

mjoo no vois kyl oikeesti olla toimivakin

ei vaan tyri koskaan.

(03-16-2014, 09:54 PM)mayhem_ link Wrote: [ -> ]onko kellää hyviä ideoita/kokemusta millä tavalla sais pelatessa vältettyä turhautumisen tai sivuutettua sen?

Mulla on. Tärkeintä on ymmärtää turhautumisen syitä, ne menee aika syvällä ihmisen mielessä.
Itse tulin usein vihaiseksi koska olin perfektionistinen ja vaadin itseltäni liikaa.
Sitä mukaa kun itsellä parani itsetunto ja aloin arvostaa itseäni enemmän pelaajana noi reaktiot väheni.
Yleensä pelatessa alkaa ärsyttää jos kokee että pitäisi pelata tietyllä tasolla mutta siihen tasoon ei jostain syystä pääse.
Tuolloin ärsyyntyminen johtuu omista odotuksista. Kannattaa miettiä noita tilanteita missä turhauttaa ja mistä se johtuu
ja sitä kautta yrittää keksiä joitain muita reagointitapoja. Kannattaa myös antaa itselleen hyvää palautetta onnistumisista
eikä aina keskittyä niihin asioihin missä epäonnistui. Sitä kautta pelaamisesta nauttii enemmän.

Itseä myös auttanu se että (erityisesti kun pelaa friendlejä) keskittyy välillä muihin asioihin kuin voittamiseen.
Itse saatan keskittyä analysoimaan vastustajan patterneita, treenata tech skill juttuja, harjoitella DI:tä tai muita
vastaavia asioita kesken matsin. Kun keskittyminen on muissa asioissa kuin voittamisessa niin itsellä ei ainakaan turhauta
jos häviän matseja tai tyrin asioita.

Sit on vielä se että jos kesken tärkeän matsin nousee joku tunne niin sen tunteen pitää antaa tulla ja samantien mennä.
Käytännössähän ihmisen mielessä kulkee jatkuvasti erinäisiä tunteita ja ajatuksia mutta vaan ne kasvaa joille antaa huomiota.
Käytän itse sellasta ajatusleikkiä jossa istun joen varrella ja edessä virtaa joki oikealta vasemmalle. Joki päättyy vasemmalla vesiputoukseen ja joessa kulkee tukkeja (ajatuksia & tunteita) jatkuvaa tahtia. Kun jokin ajatus tai tunne jossa en halua velloa ilmestyy näköpiiriin kuvittelen että se virtaa mun edestä ja katoaa vesiputoukseen. Käytännössä tuossa kohtaa mieli "refreshaa" hetkeksi ja keskittymisen voi palauttaa taas siihen mihin haluaa.

jees. itseä ei kyl ala friendlyissä mutta just pienenkin panoksen manimatsi tai mikä vaan vastaava jossa tyrin jotain niin alkaa tosi nopeesti turhauttaan. mut joo pitäs ehkä kokeilla miettiä positiivisemmin koska just ainoot kohdat yleensä mitkä matseista erityisesti jää mieleen on ne kohdat joissa tyrin jotain.

kokeilin musiikin kuuntelua nyt tuolla miitissä ja se tuntu olevan ainakin auttava tekijä, mutta sit kun tuli tarpeeks suuri tyriminen niin edelleen oli kyl sama meno.

Jos tietäisin ratkaisun tuohon ongelmaan, niin pelasin varmaan vielä aktiivisesti. Toivoton rojekti >_>

mua ainaki auttaa se että, koitan aina nollata tilanteen mahollisimman nopeasti. ihan sama teenkö jotain hienoa, tai jotain huonosti. jos tyrii huolella niin stockkien välissäki voi pitää pienen hetken ku koittaa tasata vaan hengityksen. toinen aika tärkee juttu mulle on se, etten reagoi mihinkään mitä matsin ulkopuolella tapahtuu. en vastaa enkä kuuntele ketään, vaan suljen kaiken ulkopuolisen pois.

Yksi asia, mikä Suomen smash scenessä on vielä joitakin vuosia sitten ollut puutteellista, mikä on aikoinaan vaikuttanut mentaliteettiin ja turhautumiseen on pelaajan arvostus. Meinaan, tärkeintä on mieiestäni, että voi suhtautua omaan pelaamiseensa positiivisesti ja niin sanotusti sanoa itelleen että "nyt kävi näin, ens kerralla pitää koittaa petrata tuossa". Ja tähän oman itsetunnon kautta ajattelemiseen auttaa mielestäni suuresti se, että pystyy pelin jälkeen sanomaan toiselle että "hyvä peli" ja kenties vähän kehumaan jostakin. Kun molemmat pelaajat tekee samaa, niin matsissa vallitsee tietynlainen kunnioitus, mikä taas korostaa itsetuntoa ja estää turhautumista.

Huomaan tämän itsestäni siinä, että suurimmat turhautumiseni ovat tulleet aina Samoa vastaan pelatessa. Simppleleistä syistä: a) vihasin tuurielementtiä (Samon myrtsit ja pommit tuntu moninkertaistuvan joka matsissa) ja b) En yksinkertaisesti pärjännyt. Ja siinä oli itsellä mieli myrkyttyneenä joka ikisen setin jälkeen ja matsi matsilta alko pelaaminen mennä huonommin ja jos oli lähellä voittaa niin sit ku kusin jotain, niin otti päähän oikein huolella. Pieni mentaalibreikki tähän väliin (käytännössä pidin jopa taukoa singlespelaamisesta, että pääsisin eroon tuosta aivan turhan suuresta turhautumisesta) ja jotenkin osas ajatella, että mitä teen erilailla Samon kanssa, kuin muiden kanssa pelatessani. Ja se puute oli se, että en osannut arvostaa tämän taitoja. Autto itellä paljon, kun ajatteli että Samo on hyvä pelaaja, ja oon siinä setissä selkeä haastaja. Osasi antaa helpommin credittiä omista onnistumisistaan ja vastaavasti osasi ajatella Samonkin pelaamista niin, että arvosti sen taitoa lukea mun jutut.

Joskus on myös hyvä pönkittää omaa itsetuntoaan sillä, että ajattelee niitä asioita jotka on mennyt hyvin, ja ehkä vähän ruoskii itteään siinä sivussa, että missä meni huonosti. Liiaksi mentynä se aiheuttaa turhautumista, mutta pieni positiivinen palaute itelleen on aina hyvästä. Esimerkiksi itellä viime turnauksissa ku oon pepin kanssa pelannut varmaan 3 kertaa peräkkäin 3-1, niin oon keskittynyt siihen voittoon, ja sanonut itelleni, että pystyn kyllä haastamaan, vaikka en voittanutkaan.

Plan b on että pelaa PeliQ:n kanssa. Siinä ei oo mitään mahdollisuutta turhautua 8)

(03-15-2014, 07:03 PM)Salevits link Wrote:1. peki
2. Mayska

johns

Noei, mielenkiintonen ketju vaikka asia on ollut ilmoilla jo pitkän aikaa. Itsellä vaihtelee tosi paljon kyky olla reagoimatta asioihin mitä matsin ulkopuolella tapahtuu. Sillon on vaikeuksia kun takana väitellään jostain asiasta mihin itellä on selvä näkemys ja halu sanoa jotain mutta sitten keskittyy siihen hiljaa olemiseen kun ajattelee että puhuminen laskee pelin tasoa.

tuola miitin finaalissa huomasin että mayhem rupes pudistelemaan päätänsä aina ku ku tapahtu jotain mitä se ei yrittäny. mä koitan ainaki parhaani mukaan välttää tuollasia tapoja, ettei ne paskat fiilikset sit kasaannu, ja rupea pelaamaan entistä huonommin tiukan paikan tullen.

Itseä ei häiritse kyllä yhtään mitä matsin ulkopuolella tapahtuu. Ihan sama vaikka hevonen hirnuisi selän takana.

Lähinnä peli menee perseelleen jo alkuvaiheessa yleensä, kun ajattelee todennäköisesti taas menee kuumille kiville, kuten sata kertaa aiemminkin. Jos tuon vaiheen yli pääsee, niin viimeistään siinä vaiheessa kun pelaa jotain kriittistä peliä ja huomaa pelaavansa tuplasti paskemmin mitä normaalisti pelaa satunnaisia matseja (paineet.jpg?), niin rupeaa pelaamaan vieläkin paskemmin. Ja silloin se on menoa. Käsittämättömintä tässä on se, että en oikeasti jännitä oikeassa elämässä melkein mitään, mutta mänssi on vissiin elämää suurempaa, kun kränkki iskee. >_>>

Käytännössä oma nyrkkisääntö on että pitää olla 50% parempi vastustajaa että voitan sen turnauksessa, ellei kyseessä ole joku tuttu heppu, jota vastaan voi pelata aika normaalisti. (Esim. Mayhemia vastaan tulee pelattua monesti turnauksen parhaat pelit.) Randomeja vastaan sitten kun on sen 50% parempi, niin se on aika 1-1 tiukka matsi. Jos satunnaisissa matseissa pelaa tasaisesti jonkun kanssa ja teoriassa yhtä hyvä, niin se on helkkari varma ettei mitään zäpöjä turnauksessa, ellei toinen ole samanlainen vajari ja tyri yhtä paljon.

Häviäminen ei haittaa yhtään, vaan se että jos häviää oman invautumisen takia matsin, joka olisi täysin ollut voitettavissa / pitänyt voittaa. Ja tätähän tapahtuu jatkuvasti, jonka takia motivaatio treenaamiseen kadonnut täysin, eikä jaksa oikein turnauksiinkaan enää raahautua. Kun porailee satunnaisesti niin pärjää aina molon hyvin, mutta ei sillä ole molonkaan väliä jos turnauksessa pelaa kerta toisensa jälkeen päin persettä verrattuna miten pitäisi pelata.

peki on ihan syystä Suomen historian ylivoimaisesti paras Smashin pelaaja. Silloin kun tilanne sen vaatii, niin pelaa jopa extra-hyvin.

(03-17-2014, 08:08 AM)NamiNami link Wrote: [ -> ][quote author=Salevits link=topic=347.msg33865#msg33865 date=1394910197]
1. peki
2. Mayska

johns
[/quote]

en johnita mitään se on vaan fakta, että tulee semmosissa matseissa niin suuri pelaamisen tason vaihtelu joissa tiedän, että pitäs pelata hyvin ja jos tyrin jotain ihan pientäkin niin alkaa turhauttaan. ainakin mielestäni se on vaan hyvä, että tietää mistä johtuu miksi toinen oli parempi jos häviää eli esim tuolla finaalissa niin johdin jo sitä ekaa GF settiä 2-1 ja oli 4-2 stockit ja tyrin 3 edgeguardia omiin tyrimisiin vaikka luin recoveryn oikein niin alko vaan ärsyttään niin paljon, että hävisin viä koko setin ja en saanu enää sit korjattuu tilannetta tokaankaan settiin nii hävisin sit molemmat 2-3. niin kun tiedän miksi häviän ja mikä on tavallaan kehittymisen tiellä niin pitää keskittyä enemmänkin tohon turhautumiseen kuin siihen, että hakkaa foxilla techskilliä cputa vastaan.

ja itellä aika pitkälti sama tilanne ton asian suhteen kun tklla, että jos tietää jonkun joka pitäs voittaa niin se vaikeuttaa tilannetta huomattavasti heti kun jos matsissa tulee pienikin tyriminen niin alkaa heti tuleen sellanen fiilis, että tätäkö tää nyt taas on. ellei sit oo joku semmonen tilanne kuten esim namia vastaan mulla on nykyään, että vaikka tilanne ois mikä ja tyrisin pari ekaa matsia totaalisesti niin pysyy hyvä asenne kun jotenkin vaan tietää, että voittaa kuitenkin se on varmaan suurin syy siihen miksi mulla menee niin paljon paremmin namia vastaan kuin muilla suomen kärkipelaajista.

mut toi musiikin kuuntelu nyt ainakin toimi ja aion kyl jatkossakin sitä käyttää, mutta pitää viä jotain zen-tilaa hakea, että ei alkais ottaa pannuun.

Se on kyllä iso tekijä pelin lopputulosta ajatellen, että kuinka hyvin sietää paineita, omia virheitä ja turhautumista. Yleensä jos sen fiiliksen kerran päästää setissä päälle niin siitä alkaa todellinen lumipalloefekti. Pelit rupeaa menemään vaan huonommin ja virheitä tulee enemmän ja enemmän. TK ja Uber on ehkä selkeimmät esimerkit mitä itse olen havainnut turnauspaineiden kohdalla ja kuinka se vaikuttaa pelin kulkuun. Vastaavasti kun itse kuulun mielestäni siihen osaryhmään, joka hallitsee paineita todella hyvin eikä anna niiden tulla liikaa päälle. Itselläni on vain hetkiä, jolloin peli ei vain suju. Esimerkiksi pari AiJ:tä takaperin oli tämä tilanne tiimien kohdalla. Hahmot vaan vilisi silmissä eiköä mitää kontrollia mistään. Mutta siihen ei vaikuttanut paineet, vaan puhtaasti se, että mindsetti ei ollut yhtään pelaamistuulella.

Se ero paineiden sietämisen / niiden kasvamisen välillä on näkynyt selvästi esimerkiksi seteissäni TK:ta ja Uberia vastaan. Casuaalisti pelattaessa on aika tasaista, mutta turnaussetteihin voin aika luottavaisin mielin lähteä molempia vastaan ihan sen takia kun tiedän pääni kestävän siinä paljon paremmin, vaikka taidot ovatkin tasan. Jos Peki / paju pulttais samalla lailla niin olisin paljon luontevampi heitäkin vastaan ja varmempi voitostani, mutta niin ei todellakaan tunnu käyvän ku pojat pystyy handlaamaan tilanteen. Mikä taas erottaa itseni esim Pepistä niin on kuten TK:kin sanoi: jotkut tuntuvat saavan vain boost poweria paineiden kasvaessa. Siihen en itse pahemmin pysty vaan oon todella neutraali paineiden käsittelijä.

Sitten tuo ulkopuolinen höpinä... itselleni sitä on käytännössä mahdoton sulkea pois muuten kuin musiikkia kuuntelemalla. Mutta en koe sen haittaavan pelaamistani, kun niin on ollut itselläni aina ja kaikessa. Päinvastoin: se tuntuu vaan rentouttavan ja vähän keventävät setin yms. virallisuutta. Toki siinä vähän mindsetti voi reistailla jos yrittää keskittyä molempiin yhtä aikaa, mutta kyllä sen 3min mitä matsi kestää niin jaksaa siihen laittaa suurimman focuksen vaikka samalla puheleekin niitä näitä.

se mikä mun ongelma on ollu jo aika pitkän aikaa, että aina sitten kun ne ratkasevat pelit alkaa niin ei sit kuitenkaan hermot kestä tai siis lähinnä just se, että alkaa ottaan pannuun kun tyrii ratkasevassa paikassa

terveisin ikuinen kakkonen >_>

tiimeissä ei oo itellä ainakaan läheskään yhtä paha. tavallaan kun joku toinen jonka turnausmenestyminen on kanssa panoksena niin ei vaan tuu hermostuttua vaikka joku asia tyriskin.

(03-17-2014, 12:23 PM)mayhem_ link Wrote: [ -> ]tavallaan kun joku toinen jonka turnausmenestyminen on kanssa panoksena niin ei vaan tuu hermostuttua vaikka joku asia tyriskin.

singleissä on kyllä sama juttu. jos ei ite voita ni voittaapahan se toinen ja se pääsee jatkoon. feels goodman. B)

(03-17-2014, 10:08 AM)mayhem_ link Wrote: [ -> ]ellei sit oo joku semmonen tilanne kuten esim namia vastaan mulla on nykyään, että vaikka tilanne ois mikä ja tyrisin pari ekaa matsia totaalisesti niin pysyy hyvä asenne kun jotenkin vaan tietää, että voittaa kuitenkin se on varmaan suurin syy siihen miksi mulla menee niin paljon paremmin namia vastaan kuin muilla suomen kärkipelaajista.

Musta tuntuu että mulla on melkein sama tilanne Salevitsin kanssa. Saatan tehä aika isojakin comebackeja meidän matseissa kun vaan tulee sellanen fiilis ettei voi hävitä (no offense Sale).

(03-17-2014, 05:37 PM)NamiNami link Wrote: [ -> ]Musta tuntuu että mulla on melkein sama tilanne Salevitsin kanssa. Saatan tehä aika isojakin comebackeja meidän matseissa kun vaan tulee sellanen fiilis ettei voi hävitä (no offense Sale).

None taken. Olen kuitenkin voittanut meidän viimesimmät setit. :)


Ilmoittaudun pelaajaksi jolle paineet ovat olleet aina ongelma. Olen melkein aina vähän jännittynyt kun pelaan turnaussettejä, mutta kun tiedän että vastustaja on kova pala, paineet kasvavat niin suuriksi että se alkaa vaikuttaa sormiin aika vahvasti ja alan tyrimään ysinkertaisiakin juttuja jotka saan varmasti friendlyissä. Suht tuore pahanlaatuinen esimerkki joka mielessä on Rockya vastaan viimeksi Järvenpäässä.

Tuolla viime viikonlopun miitissä pelasin rennommin kuin koskaan aiemmin. Voitinkin pitkästä aikaa kaikki setit joissa en ollu ns."haastaja" 2-0. Toivottavasti tämä on nyt jotain pysyvää edistystä.

Toinen ongelma minulle on takana selittäminen, en pysty ajattelemaan mitä matsissa tapahtuu jos joku puhuu takana jotain juttua. Sitten jos on musat niin ei kuule pelin ääniä. Pelaankin joskus musat päällä ja joskus en, fiiliksen mukaan. Molemmissa puolensa.

Turha postaushan tämä on koska mitään neuvoja en osaa antaa mutta minusta tuntuu että joidenkin pelaajien kohdalla turnauskokemus auttaa, eli mitä useampi turnaus takana niin sitä paremmin pystyy pitämään oman tason yllä.