Smash Finland Foorumi

Kaikki Final Fantasyt! Siis aivan upea sarja roolipelejä johon minä ainakaan en kyllästy koskaan.

Jos nyt tekisi kunnon listan:

1. X-Com: Ufo Defense: Täydellinen yhdistelmä vuoropohjaista sotastrategiaa, talouden säätämistä ja tappelua monin tavoin monilla aseilla jne. Peli on kyllä (alussa) älyttömän vaikea, kun ensimmäisestä tehtävästä selviää yleensä 1 kymmenestä takaisin ->Rookiet ammuskelevat lähinnä toisiansa selkään. Tuon lisäksi Alienit näkevät aina pitemmälle kuin pelaaja ja heillä on lähes aina suojat ja aseet parempia. Siksi peli onkin loistava, koska se ei anna mitään virheitä anteeksi ja tarjoaa mahdollisuuden pärjätä huolellisella suunnittelulla ja omilla taidoilla. Pelin epämääräinen uusinta versio UFO: Extraterrestials on visuaalisesti täyttä rapea ja mekaaniikaltaan valovuosia originaalista Uhvosta, mutta pienen totuttelun jälkeen ihan pelattava, etenkin kun alkuperäistä peliä ei saa enää toimimaan useimmissa koneissa.

2. Tloz: A link to the past. Mielestäni paras Zelda laajuutensa ja maailmansa vuoksi. Ei jaksa kauheasti perustella, kun useimmat varmasti ovat pelanneet sen miljoona kertaa läpi ja olen niin monesti aiemminkin hehkuttanut peliä.

3. Civilization 2. Loistava, monipuolinen ja älyttömän laaja strategiapeli. Vaatii pelaajalta aika laaja-alaista taitoa esim. sotimisessa, resurssikenttien säätelyssä, tieteen kehittämisessä ja diplomatiassa. Harva peli pääsee näin lähelle tällaista loistavuutta, etenkin LANissa toista/toisia ihmisiä vastaan on kokemus aivan loistava. Joku voisi tykätä enemmän Civ 3:sta tai 4:sta, mutta minusta kakkonen on juuri se, jota jatko-osat vain hioivat.

Loput pelit menevät aika tasaisesti ja sinne voisi lyödä Super Mario Worldia ynnä muuta, mutta nyt ei huvita listailla sellaisia. Meleelle en löydä selvää paikkaa tällaiselle listalle, kun se on oikeastaan ainoa peli, jota olen koskaan vakavemmin pelannut tai ns. competitiitiietieettesti. Sen parissa aika kyllä nykyisin eniten menee.

zeldat , FF:t , css ja PD  ;)
ei jaksa enempää luetella <__<

1. The Legend of Zelda: the Wind Waker

Ensimmäinen Zelda pelini. Älyttömän laaja overworld, todella hyvä taistelusysteemi ja hienot, vanhentumattomat grafiikat. Tarina on ehkä paras ja selkein mistään Zelda pelistä ja Ganondorfillakin on oikeasti jokin kunnon motiivi siihen mitä hän tekee. Hieno fiilis pelata kyseistä peliä, tekemistä riittää ja tunnelma on mahtava. Peliksi minun makuun täydellinen.

2. Super Mario Galaxy

Todella hienon näköinen, laaja ja monipuolinen Mario peli. Ei kyllästy, ja fiilis pelatessa on Mariomainen. Ei mitään pahaa sanottavaa.

3. Metroid Prime

Ensimmäinen Metroid pelini. Metroideissa power-up systeemi on paras missään pelissä ikinä, joka tulee ilmi myös Primessä. Maailma on laaja ja voit liikkua siellä vapaasti. Tunnelman kanssa onnistuttiin erittäin hyvin, yksinäinen ja orpo olo tuntemattomalla planeetalla.

4. The Legend of Zelda: Twilight Princess

Taistelusysteemi ehkä Zeldojen paras, joskin vähän tönkkö. Hienot grafiikat, mahtavat dungeonit ja laaja overworld. Kaupunkeja/kyliä olisi saanut olla enemmän tai ainakin parempia ja Wolf osuudet olisi voinut tehdä vähemmän vittumaisiksi.

5. Tales of Symphonia

Paras RPG jota olen pelannut, uudelleenpeluuarvo on huipussaan, hahmot suunniteltu hyvin, tarina on syvä ja musiikit ovat eeppisiä. Side questejä myös perkeleesti.

6. Sonic Adventure 2: Battle

Chaot. "Itse peli" on kaikessa älyttömässä vauhdissaan ja laajuudessaan myös hyvä. Tähän kuoli 3D Sonicit.

7. Okami

Hieno artstyle, eeppinen tarina, laaja maailma ja Zeldamaisen hyvät dunkut.

8. Paper Mario: The Thousand-Year Door

Paras turn-based RPG jota olen pelannut. Badget, itemit ja level-up systeemi mahtavia. Jotkut chapterit vähän huonompia, jotkut parempia, jotkut pwnsome.

9. Donkey Kong Country

Siistin näköinen ja tuntuinen peli. Musiikit yksiä parhaimmista missään pelissä ikinä, ja tunnelma eeppinen. Solid 2D platformeri.

10. RuneScape

Kyllä, kun sille päälle sattuu ja joku muukin sattuu tätä pelaamaan, jaksaa himottaa aivottomana kuukauden päivät 24/7. Grafiikkaupin jälkeen jopa katsottavan näköinenkin. Laajin peli mitä tiedän, sekä hyvällä että huonolla tavalla. Ajatus javapelistä parhaimmistossa on kyllä ruma.

Muutin aiheen nimeä hiukan, jotta saisi mahdollisesti vähän enemmän keskustelua tännekin.
________________________

Zelda on minulle ylivoimaisesti rakkain pelisarja koskaan ja siksi päätinkin kirjoittaa niistä listauksen.


11. Phantom Hourglass
"Hyvä peli, huono Zelda", lausahti joku viisas kun peli tuli ulos. Olen lähes täysin samaa mieltä itsekin, koska Phantom Hourglass ei juuri Zelda-pelinä tarjonnut mitään erikoista, joka olisi sen saanut loistamaan. WW:n seilailu tuli takaisin, tosin paljon ontompana, joka oli loppupeleissä aika tylsää. Dungeonit olivat kaikki hyvin samanlaisia keskenään ja niissä soi tavallisen luolan teema, joka sai persoonallisuutta katoamaan entisestään. Pelin vahvoja puolia olivat DS:n ominaisuuksien kekseliäs hyödyntäminen eritoten hienoissa puzzleissa, joka on ainakin itselleni yksi rakkaimmista elementeistä Zeldoissa. Mukava seikkailu vetää yhden kerran läpi, mutta toista kertaa ei oikein jaksa millään.


10. The Legend of Zelda
Tästä se kaikki lähti. Kaikki oli uutta ja hienoa ja vapaudentunne suorastaan innoitti lähteä pellolle hyppimään ja mätkimään kepillä puskia jalokivien (ja pommien :p) toivossa. Olet aivan omillasi ja tiedät ainoastaan, että sinun on löydettävä kahdeksan Triforcen palasta, jotka ovat kätketty ympäri Hyrulea. Tässä pelin koukku onkin: etsimisen ja löytämisen riemu on niin vahvaa pelissä. Dungeonit ovat melko yksinkertaisia, mutta aina uuteen dungeoniin astuttaessa tunnelma on katossa. Peli on myös sopivan haastava ellei jopa vaikea, mutta se ei menoa hidasta kun kokonaisuus on vahva ja seikkailu inspiroivaa.


9. Four Swords Adventures
Ehkäpä kaikkein epätavallisin Zelda, mutta sitäkin parempi. Vaati on jälleen vaatimassa valtaa ja tällä kertaa poikkeuksellisesti neljä tonttua lähtee tätä jäljittämään. Peli noudattaa perinteisiä 2D-Zeldojen kaavoja ja elementtejä, jotka toimivat jälleen kiitettävän hyvin ja peliä on ilo pelata. Pelin parasta antia on järjettömän hyvä multiplayeri, josta olin ensimmäisestä Zeldasta asti haaveillut. Siispä päätin keinolla millä hyvänsä hankkia neljä linkkikaapelia, GBA:ta ja kaveria samalle sohvalle, joka oli hintansa väärti. Eeppinen ja tajuttoman hauska multiplayeri vie mennessään kun pelaajat saavat joko sovussa tai toisia terrorisoiden seikkailla eteenpäin. Peli on tasomuotoinen ja joka tason lopuksi saadaan/menetetään Force Gemejä vielä erilaisista meriiteistä (pelaajat mm. äänestävät itse kuka oli kaikkein avuliain ja kuka surkea varas) ja lasketaan vielä kokonaispisteet.


8. The Minish Cap
Minish Cap on jälleen perinteinen 2D Zelda, joka pitää laadukasta linjaa yllä. Tällä kertaa mukana on pienennys-suurennussysteemi, joka ei loppupeleissä ollutkaan mikään kauhean suuri ja uusi juttu, mutta toi peliin silti lisää persoonallisuutta ja uusia mahtavia puzzleja. Pelin lyhyys ei paljoa jaksa surettaa kun kaikki on toteutettu todella hyvin. Erityisesti kontrollien sulavuus ja uudet erikoisliikkeet antoivat uutta tuntua pelille ja monstereita oli loppupeleissä järkyttävän hauskaa mätkiä. Dungeonien laatu on mielestäni keskitason yläpuolella kiitos uusien innovatiivisten itemien, joille on kaikille useita, hauskoja käyttötarkoituksia. En tiedä tarkalleen, mutta sanoisin, että pelin grafiikka ja äänet sopivat täydellisesti yhteen, josta seuraa poikkeuksellisen tunnelma luolastoissa ja tapahtumarikkaassa overworldissa. Sivutehtäviä löytyy ihan kiitettävästi, kiitos koukuttavan Kinstone-systeemin, jota joutuu käyttämään mitä kummallisimmissa paikoissa.


7. Spirit Tracks
Pitkään spekuloitu PH:n jatko-osa tuli jäädäkseen puolisen vuotta sitten. Monet olivat menettäneet toivonsa jo kunnollisen Zeldan toivossa, mutta peli korjasi onneksi lähestulkoon kaikki PH:n viat ja teki sitten kaiken muunkin vielä paremmin. Peli on siis toinen Zelda DS:lle ja käyttää hyödykseen kaikkia DS:n ominaisuuksia oikein kekseliäästi ja hauskasti. Oikeastaan koko pelissä ei tarvita sen kummemmin yhtäkään napinpainalusta vaan kaikki hoidetaan kosketusnäytön ja mikrofoonin avulla. Tämä siis luonnollisesti antaa pelille paljon potentiaalia puzzlejen ja gameplayn suhteen, joissa kummissakin onnistuttiinkin oikein mainiosti. Erityisesti pelin puzzlet jaksavat innostaa erilaisuutensa vuoksi, mikä osittain aiheuttaa haasteen mukaantulon. Musiikit eivät ole ihan kärkitasoa, mutta sopivat peliin hyvin. Pelin erilaisuus on se tekijä, joka saa tämän erottumaan muiden sarjan pelien joukosta, kiitos nerokkaiden puzzlejen ja innovatiivisuuden.


6.5 Link's Awakening
herp derp /perustelut


6. A Link to The Past
Ensimmäinen itse läpi pelaamani Zelda. Ennen tätä olin ainoastaan tutustunut LoZ:n ihmeelliseen maailmaan kuitenkaan itse paljon sitä pelaamatta, mutta siitä huolimatta pelin uutuudet ja hyppy NES:ltä SNES:lle saivat minut hurahtamaan tähän täysin. Kavereiden kanssa aina koulun jälkeen kokoonnuttiin ja koitettiin päästä eteenpäin keinolla millä hyvänsä, oi sitä aikaa <3 Aivan ensimmäiseksi pelissä pisti silmään uudistunut, todella laaja overworld, josta löytyy kaikenlaista tehtävää ja ennenkaikkea jännittäviä salaisuuksia, joita löytäessäni pompahdin aina kattoon saakka. Dungeonien määrä oli myös kasvanut huimaan yli kaksinumeroiseen lukuun ja ne olivat aikoinaan suorastaan kavalan vaikeita. Ice Temple oli sellainen piikki lihassa, että en koskaan enkä varmaan vieläkään osaisi sitä mennä läpi kovinkaan nopeasti vaan jäisin sattumanvaraisesti pyörimään ympäriinsä etenemisen toivossa. Itemeitä oli myös paljon uusia ja toi kaikki tärkeimmät uudistukset pelisarjaan, jotka elävät vielä uusimmissakin Zeldoista. Se jos jokin on merkki pirun hyvästä ja onnistuneesta pelistä.


5. Oracle of Seasons & Oracle of Ages
Aivan kaksi ennen tuntematonta nimikettä itselleni joskus ala-asteen aikoihin. Veli sitten jostain kaupasta onnistui puolivahingossa löytämään tämän ja katselin ihmeissäni hänen saalistaan. Vaikka peli oli broidin niin taisin itse vetää sen ensimmäisenä läpi antamatta broidin varmaan edes koskea tähän. 2D-Zeldaa parhaimmillaan nämä kaksi peliä, joissa kulminoituu kaikki tutut elementit ja gameplay kahteen todella tiiviisiin ja loistaviin paketteihin. Laaja overworld on palannut, vanhat toimivat itemit ovat palanneet uusien ja mielenkiintoisten kanssa ja dungeonit ovat palanneet entistä puzzlepainoitteisimpina ja toiminnantäyteisimpinä. Agesin Jabu Jabu's Belly on niin hieno ja vaikea dungeoni, että aloitan pelaamaan peliä välillä ihan kyseisen dungeonin takia, sarjan paras dungeon mielestäni siis. Tarinat eivät ole kuitenkaan edellisien pelien vastaavista kovinkaan poikkeavia vaan sellainen perinteinen neito hädässä + 8 dungeonia. Nämä pelit eivät toisaalta enempää kaivanneetkaan, koska kaikki muu on enemmän tai vähemmän mukaansatempaavaa ja palkitsevaa. Agesin aikapelleily ja Seasonin vuodenaikasähläys ovat kumpikin toimivia pääelementtejä, jotka saavat peleihin omat säväyksensä. Jos itse pääpeli ei riittänyt niin pelit voi linkittää yhteen koodeilla ja saada uusia mausteita mukaan pääpeliin sekä täysin uuden lopetuksen.


4. Majora's Mask
Kaikkein omaperäisin Zelda löytyy listani sijalta neljä. Majora's Maskiin pääsin tutustumaan vasta kerran kun kaverilla bongasin tämän alkuperäisenä N64-kasettina. En ollut pelistä paljoakaan kuullut, mutta tiesin sen olevan jatko-osa Ocarina of Timelle. Pelin alku oli hyvinkin erilainen muihin sarjan peleihin verrattuna enkä silloin vielä lämmennyt pelille yhtään. Kuitenkin edetessäni yhä pidemmälle ja ymmärtäessäni kolmen päivän systeemiä yhä enemmän pelin sisimmäinen olemus alkoi vihdoin paljastua minulle. Ensimmäiseen dungeoniin saakka pelasin aika varauksella, mutta aivan turhaan, koska peli on todella kiehtova ja todella eeppinen. Aikasysteemi mahdollistaa ehkäpä pelihistorian parhaimman tarinan lukuisine käänteineen ja kohokohtineen. Pelissä on niin paljon kaikkea syvällisempääkin, jota ei heti päältäpäin näe vaan joutuu pohtimaan pitkäänkin. Tarina ja sidequestit saivat minut välillä oikeasti tunteilemaan ja miettimään poikkeuksellisen kiehtovia hahmoja enemmänkin. Dungeonit eivät mielestäni ole sarjan parhaimmasta päästä, mutta tunnelma on katossa niissä seikkaillessaan, koska oikeasti tuntuu niitä läpäisevän muunkin kuin jonkin esteettisen esineen ja sydänsäiliön toivosssa. Loppua kohen peli menee vain eeppisemmäksi ja huipentuu hienosti joskin hiukan tylsän viimeisen bossin jälkeen, johon petyin vähäsen niin hienon pelin jälkeen. Onneksi eräs monien ylistämä sidequesti sai taas minut muistamaan miksi niin tätä peliä rakastan.


3. The Wind Waker
...cel shading? Pelin graafinen tyyli käänytti monet pois kun alkuun peli näytti ehkä liian lapsenomaiselta, mutta se on todellisuudessa täysvertainen seikkailu vailla eeppisyyttä. Tällä kertaa pelin twistinä on Hyrule, jonka mahtava tulva on peittänyt alleen vuosia sitten. Pelissä liikutaan monien saarien välillä purjehtimalla aavaa merta ristiin rastiin. Tämä onkin mielestäni pelin sydän ilahduttavan graafisen tyylin ohella. Tunnelmaa ei voi sanoin kuvata kun purjehtii yöllä eksyksissä merellä ja horisonttiin pamahtaa pitkään etsityn saaren haaleat ääriviivat. Tutkiminen on niin riemukasta kun olla ja voi, koska peli ei rajoita merellä purjehtimista käytännössä ollenkaan vaan voi ihan milloin tahansa mennä tutkimaan valtavaa pelimaailmaa ja selvittämään saarien salaisuuksia ja löytämään niiden aarteet. Tarina on kiehtova ja se ei ole pelkästään taustalla esteettisenä elementtinä vaan oikeasti tuntuu koko ajan etenevän tarinassa. Hahmot ovat rakastettavia ja omaperäisiä sekä heidän kanssa jutteleminen on hauskojen puheenvuorojen takia tällä kertaa poikkeuksellisesti mukavaa. Dungeonit ovat peruslaadukkaita vailla mitään erikoisempaa, mutta jotkut niistä löydetyt itemit tuovat mielenkiintoa mukaan sulavuutensa ja monikäyttöisyydensä takia. Pomotaistelut ovat erityisen eeppisiä tässä ja välillä on jäänyt sydän kurkkuun kun pomomonsteri on pamahtanut ruudulle. Viimeinen taisto sykähdyttävän hienossa ympäristössä on yksi kaikkien aikojen muistettavimpia loppupomoja. Lopetus on myös sen mukainen kun sydän jättää yhden lyönnin lyömättä.


2. Twilight Princess
Viimein ja viimein tämäkin saapui kun peliä lyättiin useaan otteeseen ja annettiin mitä ihmeellisimpiä julkaisupäiviä. Kävin DigiExpossakin ihan vain tämän perässä ja pääsin kuin pääsinkin tätä koittamaan. Silloin pää räjähti ja peli oli heti saatava itselleni. Odotus lopulta palkittiin kun pääsin jouluna 2006 pelaamaan tätä mestariteosta. Pelin alku lähti aika hitaasti, mutta sitäkin varmemmin liikkeelle esitellen Linkiä itsessään ja hänen läheisiään ja tietenkin rakasta kotikyläänsä antaen hyvät lähtökohdat seikkailulle. Kun peli lähtee vihdoin kunnolla liikkeelle niin seikkailusta ei vauhtia ja eeppisiä sekä tunnerikkaita kohtauksia puutu. Tarina on tällä kertaa tavallista synkempi ja se sopii peliin sitä tukevien grafiikoiden kanssa kuin nenä naamaan. Dungeonien suunnittelu on todellakin vertaansa vailla, löytyy mm. valtava raunioitunut kaupunki taivaassa  ja hylätty tyrmä autiomaassa. Teemat ovat jo itsessään hienoja, mutta siihen päälle lisätään vielä mitä mainioimmat puzzlet ja niissä hauskasti hyödynnettävät itemit niin paketti on valmis. Puzzlet ovat vaihtelevia ja kekseliäitä ja pelissä suurin osa on aivan uusiakin edellisiin osiin nähden. Pomotaistelut ovat mahtavia ja vaikuttavia, ne todellakin saavat pelaajan elämään mukana näissä. Taistot eivät loppujen lopuksi kovin vaikeita olleet, mutta se ei menoa hidastanut pätkääkään. Luolastojen ulkopuolella on myös kiitettävästi tehtävää ja suurin osa tarinasta, joten pelin ulkomaailma ei jää vain yhdistäväksi lavasteeksi. Kun Wind Wakerin päätös pelille oli sykähdyttävä niin tässä se vasta eeppinen potenssiin kolme olikin. Taistelua seurasi vielä liikuttava päätös pelille, joka todellakin sai minut muistamaan peliä vielä pitkäänkin pelaamisen jälkeen.


1. Ocarina of Time
Tämä ei varmasti tullut yllätyksenä monelle, mutta väliäkö sillä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että peli on hienoin, mahtavin ja suurin Hyrulessa ja muissa Linkin läpkoluamissa maissa käyty seikkailu. Kaiken arvostuksensa peli on myös ansainnut eikä ajan hammaskaan ole kolunnut tätä laisinkaan. Peli on aivan yhtä upea nyt kuin silloin aikoinaankin kun sen sain. Minua saa haukkua sokeaksi tai ihan mitä tahansa, mutta tunnen oikeasti näin. Peli loistaa mielenkiintoisen tarinankerronnan, upean maailman, tekemisen hillittömän määrän, persoonallisen graafisen tyylin ja ennenkaikkea miltei täydellisen yleisen tasosuunnittelunsa ansiosta. Jo ensimmäisessä temppelissä seikkaillessani huomasin pelin olevan jotain ihan muuta. Vaikka peli oli vasta aluillaan niin olin ehtinyt jo tekemään kaikenlaista ja keräilemään itemeitä. Vapaudentunne oli alussa jo heti koettavissa, mutta silloin kun Kokiri Forestista pääsi ulos Hyrule Fieldille niin kesti monia tunteja ennenkuin pääsin etenemään pelissä askeltakaan kun jäin tutkimaan ympäristöä monine tehtävineen ja piilotettuine asioineen. Tekemistä oli vaikka kuinka ja sitä oikein mielellään etsiskeli lisääkin, mutta himo oli suuri päästä etenemään tarinassa ja päästä uusiin temppeleihin, ne ovat nimittäin kokonaisuudessaan sarjan parhaat. Niissä riitti hienoja, mukaansatempaavia puzzleja ja turpasaunaa odottelevia örkkejä eikä tälle ollut tiedossa loppua lähimaillakaan. Mieleeni ovat jääneet erityisesti temppelien löytämishetket kun pitkään ja hartaasti olen miettinyt kuinka temppeleihin pääsee ja missä ne ovat ylipäätänsä. Jokaisessa temppelissä oli lopussa vielä kokonaisuuden kruunaava mahtava pääpomo, joiden luokse en välillä ollenkaan uskaltanut mennä. Musiikki on suorastaan legendaarista ja nimenomaan OoT:n musiikkia on kierrätetty uudemmissä osissa, joka lämmittää sydäntä kun huomaa ns. cameon OoT:n musiikkiin. Kun kaikki aspektit pelissä ovat todella hyvässä kunnossa niin peli kaipaa enää näyttävän lopetuksen. Hyvä sylvi kun ensimmäisen kerran pääsin loppupomoon. Ei riittänyt, että eeppinen taisto Ganondorfin kanssa tuotti päänvaivaa niin siihen perään vielä epätoivon vallassa pako sortuvasta linnasta. Kun kaiken piti olla loppu niin alkoi minulle henkilökohtaisesti kaikkien aikojen muistettavin taistelu koskaan vieläpä pirun eeppisesti. Viimeinen ja epätoivoinen taistelu itse pahuuden kuninkaan demonia vastaan eeppisen ja tunnelmallisen musiikin soidessa taustalla on asia, jonka muistan videopelihistoriastani kaikkein parhaiten. Eeppisen taiston päättyessä näyttävästi seuraa vielä omalla tavallaan surullinen loppu, joka sai tunteita pintaan. Eeeppinen sitä ja eeppinen tätä, mutta paha sanaa on yrittää olla käyttämättä kun peli on kauttaaltaan EEPPINEN.

Pahoittelen vielä, että en tehnyt kappalejakoja :S

EDIT: Link's Awakeningin unohdin näköjään kokonaan listalta >_> No lisäsin sen sinne vain ilman perusteluja kun nyt en enää jaksaaaaa...

Zelda CD-i: Wand of Gamelon 8)

Paras peli at teh moment on ylivoimaisesti Munchkin - Saaga

On meinaan poraamiset ja muut pelit jääny aika pahoin toisarvoisiksi jo jonkun aikaa. Aikoihin ei oo ollu ees kunnolla aikaa pelailla mitään vaan ohjelma on täyttyny kaikesta muusta mutta sitten joku keksi Munchkinin ja sille onkin sitten omisteltu yön pimeiltä tunneilta tunti jos toinenkin

Meillä taas on innostuttu Carcassonnea pelaamaan. Tällä hetkellä löytyy vain normipelin lisäksi Kirjurit ja Kauppiaat-lisäosa. Pelissä ei juuri munkille jää sijaa, ellei sitten toinen pelaaja tee jotain todella idioottimaista, mutta muuten täytyy miettiä aika tarkoin mihin asettaa laatan, koska käyttää possun tai kirjurin tai minkä pellon valtaa. Rekomendeeraan tätä kaikille.

Ite en oo pelannu vielä yhtään Zelda peliä läpi, mut vois kai joku päivä kirjottaa oma top 10 Roolipeli lista. On tullu Laatikon ikäsenä muutama pelattua. (hmm minkähän hymiön laittaisin ku >_> ja  8) provosoi, ai niin:  )

:-*

(04-26-2010, 03:52 PM)mallu000 link Wrote: [ -> ]Meillä taas on innostuttu Carcassonnea pelaamaan. Tällä hetkellä löytyy vain normipelin lisäksi Kirjurit ja Kauppiaat-lisäosa. Pelissä ei juuri munkille jää sijaa, ellei sitten toinen pelaaja tee jotain todella idioottimaista, mutta muuten täytyy miettiä aika tarkoin mihin asettaa laatan, koska käyttää possun tai kirjurin tai minkä pellon valtaa. Rekomendeeraan tätä kaikille.

Toi on muuten paras lisäosa. Oon kyl eri mieltä munkkiasiasta, koska siinä ainaki meillä on monesti käyny niin että se joka saa jonku tietyn laatan niin valmistaa sen avulla linnan ja samalla valtaa ja saa tyyliin 102 pistettä siitä. Se on vaa kiinni kuka sen palan nappaa.

Ja sit jos on se hemmetin prinsessalisäosa millä voi ottaa toiselta tyypin pois linnasta muttei ite saa laittaa. Arvaa onko se pelaaja onnessaan joka seuraavana vetää linnapalasen ja ehkä jopa valmistaa tyhjän linnan samalla saaden simo-pisteet.
Joo mut tosiaan sul ei oo tota lisäosaa ja suosittelen pysymään siitä erossa. Kirjurit ja kauppiaat on selkeästi paras lisäosa niistä 3-4 mitä ollaan kokeiltu. Muutenki jos lisäosia hommaa paljon niin peli venyy aivan kohtuuttomasti.

Twilight princessin ensimmäinen läpipeluu on yhä elämäni parhaita pelikokemuksia. Kunpa voisi pelata sen uudestaan niinkuin se olisi 1. pelikerta.

(04-26-2010, 05:46 PM)Schwa link Wrote: [ -> ]Twilight princessin ensimmäinen läpipeluu on yhä elämäni parhaita pelikokemuksia. Kunpa voisi pelata sen uudestaan niinkuin se olisi 1. pelikerta.

Itse ajattelen samaa todella monien pelien kohdalla. Onhan asia niin, että ensimmäinen pelikerta on yleensä kaikkein nautinnollisin ja siitä ovat jääneet kaikkein parhaimmat muistot. Saisi löytää kaiken ja oivaltaa pulmat sun muut uudestaan <3

Tänään ajattelin itsekin kuinka ihanaa olisi läpäistä OoT uudelleen, aivan tietämättömänä tulevista temppeleistä ja muista pelin haasteista. : )

(04-26-2010, 05:14 PM)Vilu link Wrote: [ -> ]Toi on muuten paras lisäosa. Oon kyl eri mieltä munkkiasiasta, koska siinä ainaki meillä on monesti käyny niin että se joka saa jonku tietyn laatan niin valmistaa sen avulla linnan ja samalla valtaa ja saa tyyliin 102 pistettä siitä. Se on vaa kiinni kuka sen palan nappaa.

Ja sit jos on se hemmetin prinsessalisäosa millä voi ottaa toiselta tyypin pois linnasta muttei ite saa laittaa. Arvaa onko se pelaaja onnessaan joka seuraavana vetää linnapalasen ja ehkä jopa valmistaa tyhjän linnan samalla saaden simo-pisteet.
Joo mut tosiaan sul ei oo tota lisäosaa ja suosittelen pysymään siitä erossa. Kirjurit ja kauppiaat on selkeästi paras lisäosa niistä 3-4 mitä ollaan kokeiltu. Muutenki jos lisäosia hommaa paljon niin peli venyy aivan kohtuuttomasti.

On totta kai munkkia noiden palojen suhteen, mutta ei mitenkään älyttömästi. Tarkoititko muuten kaupunkia kun linnoista puhuit?

(04-26-2010, 06:43 PM)mallu000 link Wrote: [ -> ][quote author=Vilu link=topic=73.msg5887#msg5887 date=1272302078]
Toi on muuten paras lisäosa. Oon kyl eri mieltä munkkiasiasta, koska siinä ainaki meillä on monesti käyny niin että se joka saa jonku tietyn laatan niin valmistaa sen avulla linnan ja samalla valtaa ja saa tyyliin 102 pistettä siitä. Se on vaa kiinni kuka sen palan nappaa.

Ja sit jos on se hemmetin prinsessalisäosa millä voi ottaa toiselta tyypin pois linnasta muttei ite saa laittaa. Arvaa onko se pelaaja onnessaan joka seuraavana vetää linnapalasen ja ehkä jopa valmistaa tyhjän linnan samalla saaden simo-pisteet.
Joo mut tosiaan sul ei oo tota lisäosaa ja suosittelen pysymään siitä erossa. Kirjurit ja kauppiaat on selkeästi paras lisäosa niistä 3-4 mitä ollaan kokeiltu. Muutenki jos lisäosia hommaa paljon niin peli venyy aivan kohtuuttomasti.

On totta kai munkkia noiden palojen suhteen, mutta ei mitenkään älyttömästi. Tarkoititko muuten kaupunkia kun linnoista puhuit?
[/quote]
Meillä sitä sanottiin linnaksi mut whatevaa.  :-\

koittakaa carcassonea kuudella lisäosalla

muihemi voi kertoa aiheesta lisää >_>

Lempi lautapelini taitaa olla vaihtunut sitten memoirin. Ei, en puhu battleloresta, vaan Twilight imperium 3:sta. Tein lautapeli-topicissa pienen arvostelun, mutta nyt hiukan pitempi:



TI3:ssa sinulla on muukalaisrotu joka on ollut eristyksissä muusta universumista pitkän aikaa. Et tiedä ympäröivästä avaruudesta mitään ja lähdet tutkimaan sitä. Huomaat uusia rotuja joista jotkin ei ole niin ystävällismielisiä kuin toivoisit. Kehität uusia tekniikoita jotta pärjäät paremmin ja huomaat loppujen lopuksi ettei universumi ole tarpeeksi iso kaikille pelaajille. Jonkin rodun on Tultava uudeksi hallitsijaksi tälle kaaokselle ja mikä parempi tapa tulla hallitsijaksi kuin rakentaa kuolemantähti tai kaksi? Pelin aikana solmitaan liittoja ja vanhoista vihollisista voi tulla liittolaisia uutta uhkaa vastaan.

Pax Magnifica bellum glorisum

A board game of epic galactic trade, politics and conquest

Haittapuoli: Yritä itse saada 6-8 henkilöä kasaan 7h lautapeliin.

Alun perin tämä on toinen peli jolle olen antanut arvosanaksi täyden 10/10 eka kun oli memoir. Memoirin arvosana laski 9/10 kun huomasin pelin olevan rikki jos käyttää erästä tiettyä strategiaa. Samaa taktiikkaa en ole vielä löytänyt battleloresta. Kyllä memoirin viehätysvoima on edelleen siellä, mutta kun rovaniemellä ei ole ketään jota kiinnostaa C&C taistelusysteemi sen vertaa että pystyy tekemään kamppanjoita. Neljäs peli jolle annoin 10/10 on "Uusi peli jota ei ole ennen pelattu" koska "new rules = win". Rovaniemellä on toisaalta se hyvä puoli helsinkiin verrattuna että kukaan ei täällä kärsi tästä taudista:



Ja kyllä, tuo on tauti. Sen vaikutuspiiri leviää mitä pitemmälle se ehtii mennä lautapelaajien yhteydessä. Jos on joukossa yksi pelaaja joka kärsii siitä niin se tekee muut helpommin alistumaan taudille (kokemusta on). Tauti on vahvimmillaan uusilla lautapelin ystävillä, mutta oikealla hoidolla voidaan tästäkin ihmiskuntaa vaivaavasta taudista päästä eroon. Tällä tavalla sinäkin pääset siitä eroon:

1. Sano: "Minä tiedän että minulla on no new rules tauti"

Tämä vaihe on helpompi kuin monella muulla addiktiolla. Tätä tautia voi verrata addiktioon siinä mielessä että se on addiktion vastakohta jos kammoaa jotain asiaa.

2a. Osta uusi lautapeli josta et ole ennen kuullut mitään

Tämä vaihe saattaa monesta kuulostaa oudolta ja rahaa tuhlaavalta, mutta sellaisiakin lautapelejä myydään uutena joita saa erittäin halvalla (pari euroa). Tämän vaiheen tarkoitus on saada no new rules taudille ensimmäinen isku. Sinun ei välttämättä heti ensimmäisenä päivänä tarvitse pelata peliä eikä lukea ohjeita

Vaihe 2b otetaan käyttöön jos vaihe 2a on liian paljon rahaa vaativa ratkaisu
2b. Ota yhteyttä lähimpään lautapelikerhoon
Lähin lautapelikerho voi olla hyvinkin kaukana. Suomen pohjoisin viikottainen kaikille vapaa pelikerho on oulussa. Pelikerhoon yhteydessä oleminen ei ole niin iso askel kuin uuden pelin ostaminen niin tämä voi monelle tuntua helpommalta vaihtoehdolta. Pelikerhoja löytyy täältä: http://www.lautapeliseura.fi/foorumi/viewforum.php?f=53 Kaikkialla ei valitettavasti ole tätä ratkaisua niin sitten on taudista parantuminen erittäin vaikeaa jos ei pysty suorittämaan vaihetta 2a tai 2b.

3. Selittäkää jollekkin muulle ihmiselle lautapelin säännöt joita hän ei tiedä.
Paras keino auttaa itseä, on auttaa muita.

4. Ota hyppy tuntemattomaan
Lue sääntökirja tai anna muiden selittää. Jos pystyt tekemään tämän vaiheen kerran viikossa kuukauden ajan, siirry vaiheeseen 5.

5. Sano: "New rules? Must play!"
Olet parantunut ja tullut uuteen uskoon.

Kaikki tätä ohjetta seuranneet ihmiset ovat parantuneet taudista.
Tämä testi on kliinisissä kokeissa toistettu tasan 0 kertaa. Täten tulosten paikkaansapitävyys on erittäin luotettavaa

Edit: Taisi mennä vähän off topicciin postin loppuosa

En koskaan tänne ketjuun mitään vastannut, herätän sen nyt henkiin omalla top 10 listalla Overall.

1. The Legend of Zelda: Ocarina of Time (N64)
2. Ratchet: Gladiator (PS2)
3. Super Smash Bros. Melee (GC)
4. Super Mario 64 (N64)
5. Banjo-Kazooie (N64)
6. Paper Mario: The Thousand-Year Door (GC)
7. The Legend of Zelda: Wind Waker (GC)
8. Mario Kart Wii (Wii)
9. Donkey Kong 64 (N64)
10. Tony Hawk’s Underground 2 (PS2)

En laittanut mitään perusteluja esille, mutta näin listaa tehdessä aika paljon vaivaa eikä se ole vain hutaisten tehty. Antaisin samat perustelut kuin mitä Loota antoi niille peleille jotka esiintyvät molempien meidän listoissa. Ja nuo molemmat PS2 pelit + Mario Kart Wii tarkoittavat nimenomaan nettipeliä, kaikissa noissa yksinpeli on aika kuraa. Noita PS2 pelejä ei vaan enää voi pelata koska online pelaaminen on se koko idea eikä pelaajia enää ole. Ne kuitenkin ansaitsevat paikan listassa niillä muistoilla ja kokemuksilla joita ne ovat antaneet vuosia sitten.

Kaikki Final Fantasyt lukuunottamatta kakkosta ja kolmosta.

(09-11-2010, 04:23 PM)OmegaSephiroth link Wrote: [ -> ]Kaikki Final Fantasyt lukuunottamatta kakkosta ja kolmosta.

:o

Pikemminkin kaikki final fantasyt lukuunottamatta XII ja XIII  8) (MMORPG:itä ei ole tullu testattua, mut ei niitä voi tähä settii laskeekkaa.)