Laatikko
01-28-2010, 08:58 PM
Tällaista topiccia tännekkin. Olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin mielipiteitä kaikkien aikojen parhaista peleistä. Voit tehdä vaikkapa Top 10/5/whatever -listan, jossa listaat suosikkipelisi ja kerrot niistä tai yhden yksittäisenkin pelin pyhyydestä. Saa myös kertoa vaikkapa pelejä, jotka loistavat muuten ideansa, graafisen tyylin tai innovatiivisuutensa takia. Kaikki mainitsemisen arvoiset pelit, joista olet saanut iloa ja nautintoa pitkään tavalla tai toisella olisi mukava kuulla.
Muutin aiheen "Suosikkipelisi":ksi, joten nyt ei tarvitse vältämättä kaikkien aikojen parhaita pelejäsi mielestäsi listata vaan kaikkia, jotka ovat meinitsemisen arvoisia.
Oma listani on tässä alla. Huomautan tässä, että mielipiteeni listan järjestyksestä ja peleistä ylipäätänsä vaihtuu noin kahden minuutin välein, joten tässäkin on tämänhetkinen tuntemukseni.
___________________________________________________
10. Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back
Tämä oli yksi ensimmäisistä 3D tasoloikkapeleistäni, joka oli ehdoton suosikkipelini aikoinaan. Crashit ovat tasohyppelyä parhaimmillaan ja pelien käyttämät elementit, varsinkin erilaiset laatikoiden käyttötavat, ovat toimivia. Värikäs ja veikeä maailma ja huumori toivat peliin omanlaisen tunnelmansa, jonka takia pelin pariin jaksaa vieläkin palata. Pelissä on myös haastetta ja kaikkien jalokivien kerääminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta niiden löytäminen on palkitsevaa syystä tai toisesta. Tärkein on kuitenkin tasosuunnittelu ja ohjauksen toimivuus kera haastavuuden ja salaisuuksien ratkaiseminen niin paketti on valmis. Tämä pelisarja kärsi saman kohtalon kuin Spyrot, josta olen hyvin suruissani.
9. The Legend of Zelda: Twilight Princess
Uskomaton uusi osa TLoZ-pelisarjaan, joka on tajunnanräjäyttäjä monella tasolla. Uusi graafinen tyyli ja pimeämpi tarina on tervetullut sarjaan ja tuo mukavaa vaihtelua. Ulkomaailma on avara ja täynnä hienoja paikkoja ja maailma tuntuu elävämmältä kuin ennnen. Temppelit ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin ennenkin ja uusien itemien voimin puzzlet ovat uusia ja tuoreita tuoden raikkaan tuulahduksen pelisarjaan. Linkin ohjaaminen Wiin ohjaimilla toimii myös todella hyvin ja varsinkin jousipyssyllä ja vastaavilla ampuminen on nannaa. Hevosen käyttö on myös lisääntynyt ja hevosen selässä käydäänkin yhdet pelin unohtumattomimmista taistelukohtauksista läpi. Sulava ohjaus tehostaa peliä kauttaaltaan ja soveltavat hyvin uusien itemien käyttömahdollisuuksia.
8. Paper Mario: The Thousand Year Door
Tämä se vasta rautaa onkin. Ehdoton Mario RPG-pelien ykkönen, joka jaksaa viihdyttää ikuisuuksiin addiktoivat pelimekaniikan ansiosta. Niin simppeliä, mutta niin taktista ja suunnitelmallisuutta vaativa loistavalla Mario-meiningillä. Tarina on pimeämpi kuin ennen ja vetää mukanaan ratkaisemaan pelin suurinta arvoitusta eli The Thousand Year Doorin -mysteeriä. Taistelumekanismi on toimivaa kaikilla tasoilla ja on yksinkertaisesti todella hauskaa pelata. Liikkeissä on yleensä mukana jonkinlaisia napinhakkaus/pyörittelytestejä, jotka tekevät Paper Marion battle-systeemistä uniikin. Dialogit ovat kerta kaikkiaan hillittömän hyvin kirjoitettu ja huomaan itseni nauramassa niille usein, huumori kukkii joka puolella peliä. Pelin graafinen tyyli toimii myös pelin eduksi sympaattisten hahmojen ja hienon maailman ansiosta. Sillä saa aikaan myös hienoja ennennäkemättömiä puzzleja ja elementtejä peliin. Pelissä on järjettömästi sivutehtäviä ja kerättävää, joten tämäkään mestariteos ei jää lyhyeksi vaan huomaa itsensä palaavan tämän pariin usein haaveena päästä peli 100% läpi. Lopussa on vielä koukku, jonka nimi on Pit of 100 Trials, joka on todellinen testi pelaajan taidoille.
7. Super Smas Bros. Brawl
SSB-sarjan kolmas osa, jota koko maailma odotti kuin kuuta nousevaa. Osalle peli oli valtaisa pettymys kilpailullisessa mielessä, mutta miten järkyttävän hyvin tämä onnistui muuten. En ole koskaan pelannut yhtä hauskaa moninpeliä ja peli antaakin siihen valtaisansti varaa customoida. Hahmokaarti on myös valtaisa ja kahta samanlaista hahmoa ei löydy, vaan jokainen on uniikki ja omaa yleensä jonkinlaisen kyvyn, jota muilla ei sitten ole. Pelin kentät ja itemit ovat edeltäjäänsä parempia ja niillä saa aikaan sairaanloista kaaosta, josta on aika vaikea olla pitämättä. Syvyyttä pelistä ei löydy yhtä paljon kuin edeltäjästään, mutta on silti varsin hyvä kilpailullisessa mielessä (erästä hahmoa lukuunottamatta, jonka bannimista koko maailma odottaa). Partypelien ehdoton ykkönen, joka sopii hyvin myös kilpailullisesti pelattavaksi, me like.
6. Super Smash Bros. Melee
Peli puhuu puolestaan ainakin täällä. Tämä toimii niin monella tasolla, että pelivariaatioita on lähes loputtomiin. Pelin myös hyvin, hyvin arvostettu ominaisuus on pelin syvyys, joka on se varsinainen tekijä, jonka takia tämä on niin pitkäikäinen. Opittavaa on loputtomiin ja mindgameja saa niin monelle tasolle, että kukaan maailmassa ei ole lähelläkään täydellisyyttä. Vaikka olisikin oppinut kaikki asiat niin aivan toinen juttu onkin pitää pelitasoaan yllä kun pelaa muita huippuja vastaan ja saada paineet pidettyä kurissa. Hahmoja on monia ja jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa, joka sopii kuin nenä päähän eli ei pitäisi olla ongelmaa ottaa ohjainta käteen ja aloittaa poraamista. Himo ei koskaan laannu vaan se vain kasvaa pelatessa. Mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän huomaa miten vähän osaakaan peliä pelata.
5. Spyro The Dragon
Vosin melkeinpä tiivistää lapsuuteni tähän yhteen riemastuttavan loistavaan peliin. Hyviä muistoja tulee tästä mieleen enemmän kuin mistään muusta ja se viestiikin jotain pelin laadusta. Päähenkilö on todella sympaattinen ja veikeä pieni violetti lohikäärme nimeltä Spyro, jonka tehtävänä on pelastaa lajitoverinsa ilkeältä Gnasty Gnorcilta. Tarina ei ole kovin hääppöinen, mutta toimii. Muu tässä onkin sitten parhautta. Värikäs ja monipuolinen tasohyppelymaailma piristää silmiä ja on todella hyvin suunniteltu. Spyroilla on ominainen graafinen tyyli, jonka tunnistaa heti ja onkin hyvin mieleenpainuva tekee pelistä uniikin oloisen. Pelissä päätavoitteena pitää kerätä pieniä jalokiviä lojumassa ympäri maailmaa ja lohikäärmeystäviä kivettyneinä, jotka voi vapauttaa kosketuksesta. Maailmoja on lukuisia, joista jokainen on omanlaisensa ja runsas kerättävien asioiden ja salaisuuksien suhteen. Musiikki on erinomaista ja mieleenjäävää ja kontrollit reagoivat hyvin ja Spyroa on ilo ohjata. Sääli, että Insomniac tuhosi pelisarjan kolme osaa myöhemmin ja siitä lähtien nämä ovatkin olleet kuraa.
4. Metroid Prime
Ennen kun peliin olin kertaakaan koskenut niin en ollut koskaan kuullut Metroideista. Sain tämän Cuben ostamisen mukana ja suhtauduin peliin pienellä varauksella kun harva FPS peli on minuun ennen uponnut. Hieman tätä pelasin ja jätin pelin sivuun muutamaksi kuukaudeksi. Löysin tämän jostain hyllyjen kätköistä niin päätin kokeilla uudestaan ja siitä tämä Metroid-fanitukseni sitten lähti. Upea maailma täynnä salaisuuksia kaikenlaisilla ölliäisiä mielenkiintoinen tarina taustalla innoittamassa pelaamistani, täydellinen paketti. Tähän vielä lisättynä se kuuluisa Metroidien tunnelma, jossa olet täysin yksin planeetalla ratkaisemassa salaisuuksia kun vastassa on koko muu maailma, mikä antaa viimeisen silauksen pelille. Pelaamista ei kerta kaikkiaan voi lopettaa, kunnes on tutkinut jokaisen nurkan viiteen kertaan ja kerännyt kaiken kerättävän. Pelillä on pituutta ja kokoa sekä vihujen sekä tarinan osalta. Pomotaistot ovatkin parhautta ja siinä se epätoivon tunne vasta iskeekin jos ei heti keksi pomon heikkoa kohtaa. Yksi tunnelmallisimmista peleistä koskaan.
3. The Legend of Zelda: Ocarina of Time
Yllätys? Tämän pelin sain isoveljen jätettyä pelaamisen hiukan sivumpaan ja oli samalla yksi ensimmäisistä peleistäni Mega Man 2:n ohella. Ihastuin peliin välittömästi ja siitä lähtien olen ollut tämän pelin palvoja koko mitassani. Kaikinpuolin loistava teos, joka iski järjettömän lujaa ensimmäisellä pelikerralla ja on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen minuun. Tarina on eeppinen ja salaperäinen täynnä käänteitä ja eeppisiä tilanteita. Pelimaailma on iso ja pitää sisällään valtavasti kaikkea mielenkiintoista ja sidequesteja, joita jaksaa tahkota pitkään minipelien ohella. Zelda-musiikki on parhaimmillaan tässä kyseisessä osassa ja on suorastaan legendaarista. Linkin ohjaus tuntuu luonnolliselta ja tuntuu mukavalta simppelien kontrollien takia, joka vain ehostaa jo valmiiksi eheää kokonaisuutta. Puzzlet ovat pääosassa peliä ja niitä riittää ratkottavaksi maan tappiin asti ja pienimmänkin ratkaisemisesta saa mielihyvää. Pomotaistelut ovat eeppisen valtavia ja varsinkin viimeinen taistelu on niin vaikuttava, että ei ole vastaavaa videopelien historiassa tavattu. Olisi aika harvinaista jos pelikerrat jäisivät vain yhteen ainokaiseen kun on tämän kerran läpi pelannut. Tämä peli on taatusti ansainnut kaiken kunnioituksensa ja ylistyksensä kaikkien aikojen parhaimmaksi peliksi.
2. Ōkami Wii
Tämä on varmasti kaikkien aikojen positiivisin yllätys minulle. NoF:n foorumeilla selasin Wii-aluetta ja törmäsin kyseisen pelin topicciin ja aloin kiinnostua lueskellessäni sitä kun arvostamani henkilöt ovat kaikki kehuneet peliä valtavasti. Menin sitten kauppaan hiukan epäröiden vailla mitään ennakko-odotuksia ja se todellakin kannatti. Peli ei varmasti ole monille kovin tuttu, joten selostanpa jotain. Päähenkilö on Japanin Auringonjumalan Amaterasun susi-inkarnaatio nimeltä Ōkami Amaterasu, joka lähtee upealle seikkailulle vanhan kirouksen paettua haudastaan peittämään Japanin maata pimeyden alle. Tarina on todella syvällinen kliseiseltä kuullostavasta asetelmasta piittaamatta ja sitä rikastuttavat mielenkiintoiset ja ilahduttavat hahmot kautta pelin. Tarinassa on paljon juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia tilanteita, jotka pitävät pelaajaa otteessaan. Ohjaus toimii pelissä hyvin ja käyttää nerokkaasti hyväkseen Wii Remotea, joka toimii pelissä piirtämällä monia symboleja maailmaan ja aiheuttamalla erilaisia luonnonilmiöitä. Sen onkin hyvin keskeisessä osassa, koska se on aina osana puzzleja ja kaikissa taisteluissa örvelöitä vastaan. Piirtäminen on hyvin nautinnollista ja tekee kokemuksesta ainutlaatuisen. Pelissä on myös uniikki graafinen tyyli, joka on verrattavissa Wind Wakerin vastaavaan. Peli on siis cel-shading tyylinen, joka on yksinkertaisesti sanottuna järkyttävän upeaa katseltavaa ja tuo peliin omat ainutlaatuinen tunnelmansa kun juoksentelee ympäri laajaa mielikuvituksellista ja kaunista maailmaa. Pelin musiikkiin ollaan myös panostettu tekemällä upean tunnelmallisia ja pelille ominaisia kappaleita, joka jaksaa ilahduttaa. Sanoisinko, että elämäni paras peliostos.
1. Super Mario Galaxy
En olisi koskaan uskonut, että innostuisin jostain uudesta perinteisestä 3D Mario-pelistä kuin aikoinaan innostuin Super Mario 64:sta, mutta luuloni osoittautuivat vääräksi vuoden 2007 jouluna. Saadessani pelin minulla ei ollut paljonkaan ennakko-odotuksia tämän varalle, mutta luoja kun porasin tätä koko saamarin joulupäivän sekä seuraavatkin päivät kaikesta vanhempien uhkailusta huolimatta. Heti pelin alussa minussa heräsi jokin tuntemus, että kyseessä ei olekkaan ihan mikään perus Mario kun orkesteroitu musiikki pärähti soimaan ja taianomainen alku pääsi vauhtiin. Juonelta nyt en luonollisesti kauheasti odotellutkaan, mutta kaikki muu tässä pelissä on niin loppuunsa hiottua, että ei ole vastaavaa ennen nähty. Nerokkuutta huokuva kenttäsuunnittelu yllättää ja ilahduttaa joka käänteessä painovoimalla leikittelyn ansiosta. Ohjaus on todella sulavaa ja ihan päätön ympäriinsä juokseminen ja hyppeleminen on herkkua kuunnellessä videopelihistorian selkeästi parhaimpia soundtrackeja, joka saa tipankin linssiin välillä. Tunnelma on aivan omanlaisensa tutkiskellessa mielenkiintoisia planeettoja leikitellessä painovoiman kanssa ja saa kokonaisuuden tuntumaan yhtenäiseltä. Painovoima tuo niin paljon uusia ulottuvuuksia tähän teokseen, että kertaakaan ei tule kyllästymisen tai pitkästymisen tunnetta vastaan vaan jaksaa pelata eteenpäin mielikuvitusrikkaan maailman vauhdittaessa menoa entisestään. Eeppinen peli vailla vertaa kaikilla hienouksilla varustettuna, loppuun hiottua kokonaisuutta ei voi olla arvostamatta.
___________________________________________________________
En jaksanut tarkistaa tekstiäni niin siellä saattaa olla kaikenlaisia kielioppiölliäisiä tai mitä lie muita hienouksia >_>
Muutin aiheen "Suosikkipelisi":ksi, joten nyt ei tarvitse vältämättä kaikkien aikojen parhaita pelejäsi mielestäsi listata vaan kaikkia, jotka ovat meinitsemisen arvoisia.
Oma listani on tässä alla. Huomautan tässä, että mielipiteeni listan järjestyksestä ja peleistä ylipäätänsä vaihtuu noin kahden minuutin välein, joten tässäkin on tämänhetkinen tuntemukseni.
___________________________________________________
10. Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back
Tämä oli yksi ensimmäisistä 3D tasoloikkapeleistäni, joka oli ehdoton suosikkipelini aikoinaan. Crashit ovat tasohyppelyä parhaimmillaan ja pelien käyttämät elementit, varsinkin erilaiset laatikoiden käyttötavat, ovat toimivia. Värikäs ja veikeä maailma ja huumori toivat peliin omanlaisen tunnelmansa, jonka takia pelin pariin jaksaa vieläkin palata. Pelissä on myös haastetta ja kaikkien jalokivien kerääminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta niiden löytäminen on palkitsevaa syystä tai toisesta. Tärkein on kuitenkin tasosuunnittelu ja ohjauksen toimivuus kera haastavuuden ja salaisuuksien ratkaiseminen niin paketti on valmis. Tämä pelisarja kärsi saman kohtalon kuin Spyrot, josta olen hyvin suruissani.
9. The Legend of Zelda: Twilight Princess
Uskomaton uusi osa TLoZ-pelisarjaan, joka on tajunnanräjäyttäjä monella tasolla. Uusi graafinen tyyli ja pimeämpi tarina on tervetullut sarjaan ja tuo mukavaa vaihtelua. Ulkomaailma on avara ja täynnä hienoja paikkoja ja maailma tuntuu elävämmältä kuin ennnen. Temppelit ovat vähintään yhtä laadukkaita kuin ennenkin ja uusien itemien voimin puzzlet ovat uusia ja tuoreita tuoden raikkaan tuulahduksen pelisarjaan. Linkin ohjaaminen Wiin ohjaimilla toimii myös todella hyvin ja varsinkin jousipyssyllä ja vastaavilla ampuminen on nannaa. Hevosen käyttö on myös lisääntynyt ja hevosen selässä käydäänkin yhdet pelin unohtumattomimmista taistelukohtauksista läpi. Sulava ohjaus tehostaa peliä kauttaaltaan ja soveltavat hyvin uusien itemien käyttömahdollisuuksia.
8. Paper Mario: The Thousand Year Door
Tämä se vasta rautaa onkin. Ehdoton Mario RPG-pelien ykkönen, joka jaksaa viihdyttää ikuisuuksiin addiktoivat pelimekaniikan ansiosta. Niin simppeliä, mutta niin taktista ja suunnitelmallisuutta vaativa loistavalla Mario-meiningillä. Tarina on pimeämpi kuin ennen ja vetää mukanaan ratkaisemaan pelin suurinta arvoitusta eli The Thousand Year Doorin -mysteeriä. Taistelumekanismi on toimivaa kaikilla tasoilla ja on yksinkertaisesti todella hauskaa pelata. Liikkeissä on yleensä mukana jonkinlaisia napinhakkaus/pyörittelytestejä, jotka tekevät Paper Marion battle-systeemistä uniikin. Dialogit ovat kerta kaikkiaan hillittömän hyvin kirjoitettu ja huomaan itseni nauramassa niille usein, huumori kukkii joka puolella peliä. Pelin graafinen tyyli toimii myös pelin eduksi sympaattisten hahmojen ja hienon maailman ansiosta. Sillä saa aikaan myös hienoja ennennäkemättömiä puzzleja ja elementtejä peliin. Pelissä on järjettömästi sivutehtäviä ja kerättävää, joten tämäkään mestariteos ei jää lyhyeksi vaan huomaa itsensä palaavan tämän pariin usein haaveena päästä peli 100% läpi. Lopussa on vielä koukku, jonka nimi on Pit of 100 Trials, joka on todellinen testi pelaajan taidoille.
7. Super Smas Bros. Brawl
SSB-sarjan kolmas osa, jota koko maailma odotti kuin kuuta nousevaa. Osalle peli oli valtaisa pettymys kilpailullisessa mielessä, mutta miten järkyttävän hyvin tämä onnistui muuten. En ole koskaan pelannut yhtä hauskaa moninpeliä ja peli antaakin siihen valtaisansti varaa customoida. Hahmokaarti on myös valtaisa ja kahta samanlaista hahmoa ei löydy, vaan jokainen on uniikki ja omaa yleensä jonkinlaisen kyvyn, jota muilla ei sitten ole. Pelin kentät ja itemit ovat edeltäjäänsä parempia ja niillä saa aikaan sairaanloista kaaosta, josta on aika vaikea olla pitämättä. Syvyyttä pelistä ei löydy yhtä paljon kuin edeltäjästään, mutta on silti varsin hyvä kilpailullisessa mielessä (erästä hahmoa lukuunottamatta, jonka bannimista koko maailma odottaa). Partypelien ehdoton ykkönen, joka sopii hyvin myös kilpailullisesti pelattavaksi, me like.
6. Super Smash Bros. Melee
Peli puhuu puolestaan ainakin täällä. Tämä toimii niin monella tasolla, että pelivariaatioita on lähes loputtomiin. Pelin myös hyvin, hyvin arvostettu ominaisuus on pelin syvyys, joka on se varsinainen tekijä, jonka takia tämä on niin pitkäikäinen. Opittavaa on loputtomiin ja mindgameja saa niin monelle tasolle, että kukaan maailmassa ei ole lähelläkään täydellisyyttä. Vaikka olisikin oppinut kaikki asiat niin aivan toinen juttu onkin pitää pelitasoaan yllä kun pelaa muita huippuja vastaan ja saada paineet pidettyä kurissa. Hahmoja on monia ja jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa, joka sopii kuin nenä päähän eli ei pitäisi olla ongelmaa ottaa ohjainta käteen ja aloittaa poraamista. Himo ei koskaan laannu vaan se vain kasvaa pelatessa. Mitä enemmän pelaa niin sitä enemmän huomaa miten vähän osaakaan peliä pelata.
5. Spyro The Dragon
Vosin melkeinpä tiivistää lapsuuteni tähän yhteen riemastuttavan loistavaan peliin. Hyviä muistoja tulee tästä mieleen enemmän kuin mistään muusta ja se viestiikin jotain pelin laadusta. Päähenkilö on todella sympaattinen ja veikeä pieni violetti lohikäärme nimeltä Spyro, jonka tehtävänä on pelastaa lajitoverinsa ilkeältä Gnasty Gnorcilta. Tarina ei ole kovin hääppöinen, mutta toimii. Muu tässä onkin sitten parhautta. Värikäs ja monipuolinen tasohyppelymaailma piristää silmiä ja on todella hyvin suunniteltu. Spyroilla on ominainen graafinen tyyli, jonka tunnistaa heti ja onkin hyvin mieleenpainuva tekee pelistä uniikin oloisen. Pelissä päätavoitteena pitää kerätä pieniä jalokiviä lojumassa ympäri maailmaa ja lohikäärmeystäviä kivettyneinä, jotka voi vapauttaa kosketuksesta. Maailmoja on lukuisia, joista jokainen on omanlaisensa ja runsas kerättävien asioiden ja salaisuuksien suhteen. Musiikki on erinomaista ja mieleenjäävää ja kontrollit reagoivat hyvin ja Spyroa on ilo ohjata. Sääli, että Insomniac tuhosi pelisarjan kolme osaa myöhemmin ja siitä lähtien nämä ovatkin olleet kuraa.
4. Metroid Prime
Ennen kun peliin olin kertaakaan koskenut niin en ollut koskaan kuullut Metroideista. Sain tämän Cuben ostamisen mukana ja suhtauduin peliin pienellä varauksella kun harva FPS peli on minuun ennen uponnut. Hieman tätä pelasin ja jätin pelin sivuun muutamaksi kuukaudeksi. Löysin tämän jostain hyllyjen kätköistä niin päätin kokeilla uudestaan ja siitä tämä Metroid-fanitukseni sitten lähti. Upea maailma täynnä salaisuuksia kaikenlaisilla ölliäisiä mielenkiintoinen tarina taustalla innoittamassa pelaamistani, täydellinen paketti. Tähän vielä lisättynä se kuuluisa Metroidien tunnelma, jossa olet täysin yksin planeetalla ratkaisemassa salaisuuksia kun vastassa on koko muu maailma, mikä antaa viimeisen silauksen pelille. Pelaamista ei kerta kaikkiaan voi lopettaa, kunnes on tutkinut jokaisen nurkan viiteen kertaan ja kerännyt kaiken kerättävän. Pelillä on pituutta ja kokoa sekä vihujen sekä tarinan osalta. Pomotaistot ovatkin parhautta ja siinä se epätoivon tunne vasta iskeekin jos ei heti keksi pomon heikkoa kohtaa. Yksi tunnelmallisimmista peleistä koskaan.
3. The Legend of Zelda: Ocarina of Time
Yllätys? Tämän pelin sain isoveljen jätettyä pelaamisen hiukan sivumpaan ja oli samalla yksi ensimmäisistä peleistäni Mega Man 2:n ohella. Ihastuin peliin välittömästi ja siitä lähtien olen ollut tämän pelin palvoja koko mitassani. Kaikinpuolin loistava teos, joka iski järjettömän lujaa ensimmäisellä pelikerralla ja on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen minuun. Tarina on eeppinen ja salaperäinen täynnä käänteitä ja eeppisiä tilanteita. Pelimaailma on iso ja pitää sisällään valtavasti kaikkea mielenkiintoista ja sidequesteja, joita jaksaa tahkota pitkään minipelien ohella. Zelda-musiikki on parhaimmillaan tässä kyseisessä osassa ja on suorastaan legendaarista. Linkin ohjaus tuntuu luonnolliselta ja tuntuu mukavalta simppelien kontrollien takia, joka vain ehostaa jo valmiiksi eheää kokonaisuutta. Puzzlet ovat pääosassa peliä ja niitä riittää ratkottavaksi maan tappiin asti ja pienimmänkin ratkaisemisesta saa mielihyvää. Pomotaistelut ovat eeppisen valtavia ja varsinkin viimeinen taistelu on niin vaikuttava, että ei ole vastaavaa videopelien historiassa tavattu. Olisi aika harvinaista jos pelikerrat jäisivät vain yhteen ainokaiseen kun on tämän kerran läpi pelannut. Tämä peli on taatusti ansainnut kaiken kunnioituksensa ja ylistyksensä kaikkien aikojen parhaimmaksi peliksi.
2. Ōkami Wii
Tämä on varmasti kaikkien aikojen positiivisin yllätys minulle. NoF:n foorumeilla selasin Wii-aluetta ja törmäsin kyseisen pelin topicciin ja aloin kiinnostua lueskellessäni sitä kun arvostamani henkilöt ovat kaikki kehuneet peliä valtavasti. Menin sitten kauppaan hiukan epäröiden vailla mitään ennakko-odotuksia ja se todellakin kannatti. Peli ei varmasti ole monille kovin tuttu, joten selostanpa jotain. Päähenkilö on Japanin Auringonjumalan Amaterasun susi-inkarnaatio nimeltä Ōkami Amaterasu, joka lähtee upealle seikkailulle vanhan kirouksen paettua haudastaan peittämään Japanin maata pimeyden alle. Tarina on todella syvällinen kliseiseltä kuullostavasta asetelmasta piittaamatta ja sitä rikastuttavat mielenkiintoiset ja ilahduttavat hahmot kautta pelin. Tarinassa on paljon juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia tilanteita, jotka pitävät pelaajaa otteessaan. Ohjaus toimii pelissä hyvin ja käyttää nerokkaasti hyväkseen Wii Remotea, joka toimii pelissä piirtämällä monia symboleja maailmaan ja aiheuttamalla erilaisia luonnonilmiöitä. Sen onkin hyvin keskeisessä osassa, koska se on aina osana puzzleja ja kaikissa taisteluissa örvelöitä vastaan. Piirtäminen on hyvin nautinnollista ja tekee kokemuksesta ainutlaatuisen. Pelissä on myös uniikki graafinen tyyli, joka on verrattavissa Wind Wakerin vastaavaan. Peli on siis cel-shading tyylinen, joka on yksinkertaisesti sanottuna järkyttävän upeaa katseltavaa ja tuo peliin omat ainutlaatuinen tunnelmansa kun juoksentelee ympäri laajaa mielikuvituksellista ja kaunista maailmaa. Pelin musiikkiin ollaan myös panostettu tekemällä upean tunnelmallisia ja pelille ominaisia kappaleita, joka jaksaa ilahduttaa. Sanoisinko, että elämäni paras peliostos.
1. Super Mario Galaxy
En olisi koskaan uskonut, että innostuisin jostain uudesta perinteisestä 3D Mario-pelistä kuin aikoinaan innostuin Super Mario 64:sta, mutta luuloni osoittautuivat vääräksi vuoden 2007 jouluna. Saadessani pelin minulla ei ollut paljonkaan ennakko-odotuksia tämän varalle, mutta luoja kun porasin tätä koko saamarin joulupäivän sekä seuraavatkin päivät kaikesta vanhempien uhkailusta huolimatta. Heti pelin alussa minussa heräsi jokin tuntemus, että kyseessä ei olekkaan ihan mikään perus Mario kun orkesteroitu musiikki pärähti soimaan ja taianomainen alku pääsi vauhtiin. Juonelta nyt en luonollisesti kauheasti odotellutkaan, mutta kaikki muu tässä pelissä on niin loppuunsa hiottua, että ei ole vastaavaa ennen nähty. Nerokkuutta huokuva kenttäsuunnittelu yllättää ja ilahduttaa joka käänteessä painovoimalla leikittelyn ansiosta. Ohjaus on todella sulavaa ja ihan päätön ympäriinsä juokseminen ja hyppeleminen on herkkua kuunnellessä videopelihistorian selkeästi parhaimpia soundtrackeja, joka saa tipankin linssiin välillä. Tunnelma on aivan omanlaisensa tutkiskellessa mielenkiintoisia planeettoja leikitellessä painovoiman kanssa ja saa kokonaisuuden tuntumaan yhtenäiseltä. Painovoima tuo niin paljon uusia ulottuvuuksia tähän teokseen, että kertaakaan ei tule kyllästymisen tai pitkästymisen tunnetta vastaan vaan jaksaa pelata eteenpäin mielikuvitusrikkaan maailman vauhdittaessa menoa entisestään. Eeppinen peli vailla vertaa kaikilla hienouksilla varustettuna, loppuun hiottua kokonaisuutta ei voi olla arvostamatta.
___________________________________________________________
En jaksanut tarkistaa tekstiäni niin siellä saattaa olla kaikenlaisia kielioppiölliäisiä tai mitä lie muita hienouksia >_>