04-09-2010, 09:24 PM
(04-09-2010, 05:32 PM)eebrozgi link Wrote: Suosittelen porakansalle lämpimästi Castlevania: Rondo of Bloodia, aivan tajuttoman hyvä peli. 900 pojoa Virtual Consoleen. Tuo SotN on jotain perskuleen pyhää nimim. Ps1 version omistaja
04-10-2010, 07:06 AM
Meilläkin on se PS1:llä, mutta enpä ole vielä pelaamista aloittanut. Olen kyllä kuullut, että aika tiukasti on parhaan Castlevanian tittelissä kiinni. AoS on kyllä helmi kanssa.
04-10-2010, 08:50 AM
(04-10-2010, 07:06 AM)Laatikko link Wrote: Meilläkin on se PS1:llä, mutta enpä ole vielä pelaamista aloittanut. Olen kyllä kuullut, että aika tiukasti on parhaan Castlevanian tittelissä kiinni. AoS on kyllä helmi kanssa. Aria of Sorrow on hyvä, mutta SotN tekee samat asiat vain paremmin 8)
04-10-2010, 04:43 PM
SOTN on huippu, mutta jos jätetään nostalgia pois, niin pidän kyllä kaikkia DS:n Castlevanioita parempina. Niissä on sentään jotain haastetta.
04-11-2010, 10:47 AM
PoR:n ja OoE:n level capit tuo kyllä mukavasti haastetta peliin. Tosin voihan sitä vaikeutta nostaa jokaisessa pelissä ottamalla ylimääräiset varusteet pois päältä ja käyttää vain perusaseita, jos tykkää itsensä kiusaamisesta.
Toisaalta en menisi Metroidvanioita sitten suoraan vertaamaan klassikkovaanijoihin. Apples and oranges, man.
04-11-2010, 02:19 PM
En olis varmaa koskaan muuten CV peleihin koskenut, mutta olin 2 tai 3 vuotta sitten keuhkokuumeessa Jouluna ja sain pikkuveljeltä DS.n lainaan sairaalaan ja pelasin Castlevania Dawn of Sorrowin läpi. Oli muuten perhanan hyvä. Se ihan vika pomo oli toisaalta pikkasen liian helppo ku huomasin että sen taakse voi mennä ja ampua jotain mitä lie ohjuksia vastaavia juttuja siihen.
04-14-2010, 09:14 PM
Kaikki joilla ei ole Civilization IV:tä niin lataa hyvin nopeesti http://thepiratebay.org/torrent/4593621/...expansions
Ja sitten jorataan moninpeliä oikein urakalla.
04-15-2010, 08:42 AM
Aivan hiton hyvä peli. Porattiin eilen RT:n kanssa ja mulla meni kaikki päin persettä hyvin nopeesti. Tänään uus yritys. >_>
04-15-2010, 10:17 AM
Kolmonen ja nelonen on vain hifistelyä verrattuna kakkoseen. :P Pari kertaa olen kakkosta lanittanut niin että lyötiin minun pöytäkoneesta kaapeli toisen kannettavaan ja oli hyvä samalla aukoa toiselle päätä pelatessa.
04-26-2010, 08:19 PM
zelda random asioiden lista: (links awakening, four swordit ja alttp on käytännössä täysin kokematta joten niitä ei löydy listoilta)
paras yksittäinen asia missään zeldassa: clock town tästä ei kiistellä pelattavuus palkinto: wind waker tässä oli smootheimmat kontrollit ahaa elämys palkinto: ph dsn näytön sulkeminen uskomaton piikki noin 5 min ja sit tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta bossi palkinto: twilight princess se lohikäärme eeppinen? eeppinen! bossi lohdutuspalkinto: wind wakerin ganondorf ks. edellinen kohta paras item: bombers notebook arvosteluasteikolla 1-10 tämä saa 11 toiseksi paras item: ocarina of time song of time yllättävin juonenkäänne palkinto: tetra = zelda pelasin melee ennen oot (k) joten siksi sheik ei ollut piikki ainiin nekin on olemassa palkinto: oos ja ooa vaikka ovatkin (muistaakseni) hyviä niin näiden olemassaolo tuppaa aina unohtumaan paras huono zelda: twilight princess tämä oli alunperin pettymys mutta on tuntunut GC versiona ja toisena läpipeluuna huomattavasti paremmalta. nostan tämän varmaan kohta pois "huonojen zeldojen kategoriasta" paras zelda: majoras mask tämä on videopeliksi ihan semihyvä nautintoaine grafiika palkinto: wind waker joo grafiikka lohdutuspalkinto: majoras mask tämän voisi melkein laittaa wind wakerin edelle mutta wind waker on vaan jotenkin niin konemaisen näköinen että ei mitään järjen logiikkaa tämän asiallisempaan en pysty
04-26-2010, 08:51 PM
Oon aika monessa saskan kanssa samaa mieltä. Etenkin Wind Wakerin ylistämisessä, paras GC/Wii Zelda tähän mennessä. Paras grafiikka Zeldoissa tähän mennessä, uskomattomin Zelda tähän mennessä, paras pelimaailma, oikea seikkailuntuntu jne. Ei paras 3D Zelda, mutta aika lähellä.
04-27-2010, 07:13 AM
Nostalgiapökäleet (eli pelejä jotka ovat saavuttaneet henk.koht.tasolla merkittävän aseman ja näin vaikuttavat myös siihen miten muita pelejä arvostelen)
1. Tloz: A Link to the Past. Peli, jota ennen kouluikää lähinnä katselin veljien pelatessa. Osasin pelin ulkoa pelaamatta sitä. 8) Joka tapauksessa ensimmäisiä pelejä, joita pelasin ja joka jäi mieleen lähtemättömästi. Läpäisyjä on varmaan lähemmäs 30, pari kertaa 100 % ja pari kertaa kuolematta/tallentamatta. Saattaa olla osittain nostalgiaa, mutta toistaiseksi paras Zelda, jota olen pelannut. 2. Super Mario World Tämäkin ensimmäinen Mario, jota tosissaan aloin poraamaan. Jostain 9-vuotiaasta asti pelasin tätä ja silloin jaksoi vielä innostua etsimään kaikki salareitit ynnä muut. Keltainen Yoshi oli paras ja viitta pelkille nössöille. Galaxy on ihan hieno ja samoin SMB3, mutta World on paras. 3. Age of Empires-Demo (>_>) Miltä lie K-Rompulta asennettu, mutta kulutettu ihan loppuun asti. Sisältää muistaakseni pari tehtävää ja aika rajallisesti vaihtoehtoja joukkojen ynnä muiden suhteen. Jossain vaiheessa tästä vain tuli tietynlainen legenda veljien kesken, kun sitä pelasi kaikki vuorotelleen 24/7. Joskus saatiin koko versio pelistä, mutta se oli huono. 2- ja 3-osaa olen pelannut myös paljon, mutta mikään ei voita sitä fiilistä, kun tuota demoa porasi yhä uudelleen ja uudelleen. 4. X-Com: Ufo Defense Listan paras peli, mutta alempana siksi ettei nostalgia kauheasti vaikuta tähän. Muistan toki 2000-luvun alusta oman supersotilaan Kenraali Webbin, joka oli viimeisessä tehtävässä enää ainoa eloonjäänyt tai toinen Webb, joka kuoli juuri edellisessä tehtävässä napatessa alien-pomoa. Tämän täydellisempää strategia-peliä en ole vielä tavannut ja tuskin koskaan tapaan. Harmi vain että toimivuus XP:ssä on vähän arpapeliä ja pelin jatko-osat ovat toinen toistaan vain huonompia versioita tästä. Extraterrestialia olen pelannut pelottavan paljon vaikka peli näyttää ihan petolinnun perseeltä ja kontrollit ovat suoraan Super Mariosta, tosin huonommat. *More to come ehkä*
04-28-2010, 07:07 PM
While we're at it, teen jotain omia huomioita kanssa Zeldoista kun alkoi himottamaan.
Pelottavin paikka Bottom of The Well Joskus en oikeasti uskaltanut laskeutua kaivon pohjalle ja läpäistä sitä inhaa paikkaa. Re-deadit olivat jumalattoman pelottavia kuin myös Gibdot, jotka olivat vieläpä arkuissa piilossa, mitä piti sattumanvaraisesti availla ja toivoa parasta. Kiekaisin aina tuskasta kun huomasin tippuvani ansasta alas sinne umpikujahuoneeseen, jossa oli sitä vihreää liejua ja kauheita käsiä + re-deadit tietenkin. Paikan pomo, eli Dead Hand sai oikeasti oksettamaan ja pelkäämään. Huoneeseen tullessaan siellä ei ole mitään paria hassua kättä lukuunottamatta, mutta ei ollut sydänkohtaus kaukana kun se irstas verinen vanukas kaivautui ylös maan alta. Hienoin pomotaistelu Stallord Löytäessäni Arbiter's Groundin varsin erikoisen esineen (Spinnerin siis) alkoin pohtimaan mitenkö sitä hyödynnettäisiin tulevassa pomotaistelussa. Todella hienon alun cutscenen jälkeen kun pomo on asettunut sinne keskelle möllöttämään niin oli suorastaan riemukasta hypätä hyrrällä hiekkaan pyörimään. Todella omaperäisellä tavalla pomo sitten kaatu- ...kunnes kentästä nousi todella korkea pilari ylös ja pomo heräsikin yllättäen henkiin. Se pyöriminen siinä kierroksia ylöspäin oli kyllä jotain niin nannaa hyppiessä hyrrällä seinien välillä väistellen tulipalloja ja piikkejä. Oli niin muikeaa saada piikistä pyllyyn kun nurkan taakse ei nähnytkään, joka loi suorituspaineita ja hyvää tempoa taisteluun. Paras instrumentilla soitettu kappale Bolero of Fire Jäi mieleen heti kun sen ensimmäisen kerran kuulin, oli nimittäin kohtalaisen erilainen verrattuna muihin kuulemiini kappaleisiin. Death Mountain Crater oli muutenkin yksi lempipaikoistani Ocarina of Timessä niin kävin siellä aika usein ja kappale vielä innoitti menemään vielä useamminkin. Mitenkös tätä voi vielä enemmän perustella? Tudaduda-todadoda... Paras esine Double Clawshot Link goes ninja. Edellisissä Zeldoissa haaveilin juuri siitä, että Hookshotilla olisi voinut jäädä seinään roikkumaan ja tehdä jotain muutakin jännää. Siksi olikin kovin tyydyttävää kun Twilight Princessissä pystyi sitten sinkoamaan itseänsä seinältä seinälle koskematta maahan kertaakaan. Katosta roikkuminen oli myös todella mukava lisä tälle esineelle ja mahdollistikin vielä enemmän ninjailua. Kaikista mukavinta oli kun pystyi toteamaan, että maata ei ole vaan on jossain turhan korkealla roikkumassa ja ainoa vaihtoehto on ninjailla itseään eteenpäin. Mielenkiintoisin hahmo Sheik Sheik on salaperäinen hahmo, joka ilmaantui kuin tyhjästä ja jostain kumman syystä haluaa auttaa Linkiä etenemään pelissä opettamalla hienoja kappaleita Ocarinalla soitettavaksi. Erityisesti minua aina kiehtoi kuinka Sheik onnistui aina katoamaan paikalta kun Link kovasti yritti estää. Ninjat ovat aina siistejä :] Sitten vielä lopuksi paljastuikin koko hahmot todellinen olemus, joka aikoinaan pudotti minut penkiltä silkan hämmästyksen voimalla. Paras overworld The Great Sea Olin aivan täpinöissäni kun ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla veneilemään ympäriinsä merta ja tutkimaan joka ikistä saarta mikä eteen ilmestyi. Ne hetket kun horisonttiin ilmestyy pieni harmaa siluetti ovat todella hienoja. Se löytämisen tunne on jotain niin unohtumatonta, että välillä päätarina unohtui tykänään kun himoitti vain seilailla ympäriinsä ja luoda omaa seikkailuansa. Ainoa miten asiaa voi vielä parantaa on tietenkin tehdä overworldista pirun iso, jota se todellakin on. Saaria on niin monenlaisia, että en yhtään ihmettelisi jos nyt en muistaisi koskaan käyneeni jollain tietyllä saarella. Paras dungeon Jabu Jabu's Belly (Oracle of Ages) Mieletön tunnelma, mielettömät puzzlet ja teema on onnistunut. Ei oikein uskoisi, että Ocarina of Timen Water Templen kaltainen vedenpinnan tason kanssa leikkiminen onnistuisi 2D:ssä, mutta kyllä vain. Jäin temppeliin jumiin viikoksi ellen pitemmäksikin aikaa kun puzzlet olivat yksinkertaisesti todella haastavia ja luolasto oli niin pirun monimutkainen ja iso. Musiikki luo ison osan tunnelmaa ja on mieleenpainuvaa synkkyydestä huolimatta. Dungeon on ehkäpä vaikein toistaiseksi läpäisemäni, mutta haasteen lisäksi kaikki muukin on kohdallaan tehden tästä ehdottoman suosikkidungeonini. Paras viimeinen pomo Ganondorf (Ocarina of Time) Mieletön kokonaisuus tämä taistelu. Aluksi käydään Ganondorfin vaariversiota vastaan älyttömän koukuttavaa ja intensiivistä tennispeliä jollain sädepalloilla, jotka piru vie vievät kolme sydäntä pois(!). Osumien ottaminen ei olekaan enää niin samantekevää kuin muissa 3D Zeldoissa vaan oikeasti pitää taistella henkensä pitimiksi muutama keiju vankina pulloissa. Tämän jälkeen pienen juonenkäänteen myötä paetaan sortuvaa tornia, jossa meinaa oikeasti tulla hätä jos menee kerran mokaamaan. Kun vihdoin ollaan ulos linnasta niin ei hetken rauhaa kun rakas vaarimme tulee kostamaan muutumalla hemmetin pelottavaksi porsaaksi, joka monta kertaa on vienyt minut Game Over -screeniin. Jos menettää neljä sydäntä (!!!) per osuma niin on totta vie keskityttävä tässä kaikkien aikojen eeppisimmässä taistelussa. Musiikki on niin hyvää, että itkettää, taisteluympäristö maailmalopputeemalla ja iso porsas kahden kultaisen lihaveitsen kanssa ringissä kanssasi on ehdotonta parhautta. Hienoimmat grafiikat Wind Waker Ei varmaan yllätys kovinkaan monelle. Kuitenkin omasta mielestäni Ocarina of Timessä on lähestulkoon yhtä muistettavat grafiikat, mutta kuten saska sanoikin ei mitään järjen logiikkaa kuinka hienot ne ovat Wind Wakerissa. Pommeja heittelee ilokseen ympäriinsä ihan hienon savuefektin perässä ja rupeet näyttävät syötävän hyviltä. Paras alue Ikana Canyon Aavemainen ja raunioitunut kylä on aina ajankohtaista ja toimivaa. Tässä tapauksessa en voi kyllä käsittää kuinka mahtava tunnelma alueella on. Mahtavana ja vakuuttavan salaperäisenä Stone Tower heittää varjonsa hylätyn kylän keskelle, jossa asustelee vain kaksi ihmistä, joista toinen on tyttärensä toimesta lukittuna kaappiin, koska tuli hulluksi ja muuttui vähitellen Gibdoksi. Kuivuneen joen luolassa on hyytävä säveltäjän haamu Sharp, joka sinfoniallaan vie nirrin pois jos sinne hetkeksi jää. Sitten on vielä Ikana Castle, josta ensimmäisen kerran kuultuaan mietti uskaltaisiko sitä edes mennä jäljittämään. Kaiken yhdistää mukavaksi kokonaisuudeksi alueela pyörivä kappale, joka suorastaan huokuu epätoivoa ja varoituksia. EDIT: Joskus tästä sanoinkin, mutta nyt viimeistään äänestämään kun Top 8 enää jäljellä! http://foorumi.nintendo.fi/index.php?topic=5916.0
04-29-2010, 07:22 AM
OoT:n Ganondorfissa tuli kuoltua ensimmäisellä pelikerralla kaksi kertaa. Toisella läpipeluukerralla huomasin että Ganonin jalkojen välistä pystyy rollaamaan ja iskemään nopeasti häntään, se helpotti Ganonin pieksämistä todella paljon. :P
Mutta yhdyn Laatikkoon 100%, OoT:n Ganondorf on loppubossien parhautta.
04-29-2010, 12:32 PM
IMO OoT:n Ganon ei ole koskaan ollut kovin vaikea (Eeppinen se kyllä on. Siinä on pakko olla samaa mieltä). Joskus 6 vuotiaana sain kyseisen pelin ja nyt se on pelattu läpi yli 10 kertaa. Bottom of The Well on kyllä jännä paikka. Jotenkin oon onnistunut sulkemaan sen kokonaan mielestäni ja kaikki painajaiset tulee takasin mieleen kun joku mainitsee tämän paikan... Se bossi on liian kamala.
04-29-2010, 12:37 PM
Ei see OoT:n Ganon olekaan oikeastaan vaikea enää kun kuperkeikalla keksi Ganonin haarojen ali pyöriä. Ennen sen keksimistä bossi oli kyllä piikki pyllyssä.
04-29-2010, 12:45 PM
OOT:n viimeinen bossi on aivan mulkun hyvä. Ehkä parhaiten tehty bossi ikinä, vaikka ei olekaan vaikea.
Majora's Mask on paras Zelda, mutta sen viimeinen vastus... Meinasin kusta n64:n päälle. >_> |
Users browsing this thread: 1 Guest(s)