Smash Finland Foorumi

(06-29-2012, 12:17 PM)TaisteluJaska link Wrote: [ -> ][quote author=RTpmwe link=topic=145.msg25002#msg25002 date=1340972186]
Siis kaikki pelit on nykyään paskaa. Jaksa pelata mitään yli tuntia >_>

Word. Meleen jälkeen on menty alamäkeen ja lujaa.
[/quote]

Seriously speaking viime vuoden pelit joka alustalle joita jaksoin pelata läpi asti:

Ocarina of Time 3D n. 8h
Deus Ex: Human Revolution n. 40h
Batman: Arkham City n. 60h kai tähän mennessä
Elder Scrolls Skyrim n. 100h+ >_>
CoD: MW3 n. 30h, tosin yksinpeliinn en ole koskenut, joten ei varmaan lasketa

Näitten lisäksi alotin mm. Golden Sun 3, tunteja joku 3 ei vaa jaksa, paskaa. Mass Effect 1 ja 2, jaksanut edes aloittaa koska mekaniikka ei nappaa. Zelda Skyward Sword kans uskomaton pettymys, ne kontrollit vaan pilaa kaiken, tosin ei 3h pelin jälkeen mitään kiinnostavaa muillakaan saroilla.

Mut joo eli ainoo 3DS:n peli on Ocarina of Time ja seki o remake joita 3ds:llä riittää. Super Mario 3D Landia en oo pelannu mutta TK voi valistaa asiasta varmaa lisää. Toisin sanoen ainakaan minun mielestäni 3ds:lle ei oo juuri mitään hyviä pelejä ja uskomaton pettymys koko konsoli muutenkin, kun ei mitään hyviä pelejä, pitäs tosin varmaan ostaa Tales of the Abyss joka voi olla aika hyvä, samoin SM 3D Land ja MK7.

Ostin tuon tosiaan joku reilu kuukaus sitten ja info XL:stä tuli joku pari viikkoa jälkeenpäin. No jaa, ois ottanu pannuun vaan jos siinä ois julistettu olevan toinen circle pad.

Ihmettelin miten tuon XL:n ruutu näytti nyt noin pieneltä TK:n postauksessa. Sitten tajusin että perusmallihan se siinä.

Ostoon lähtee, tyttökaverin 3DS:llä onkin Kid Icarusta porattu jo noin 30 tuntia.

Hajottaa tämä "bwaa nykyään ei enää osata tehdä pelejä bwaa", totuus on vain se, että joko pelaaminen ei enää kiinnosta entisen lailla tai sitten on vaan nostalgiamuna.

(06-29-2012, 04:23 PM)Laatikko link Wrote: [ -> ]Hajottaa tämä "bwaa nykyään ei enää osata tehdä pelejä bwaa", totuus on vain se, että joko pelaaminen ei enää kiinnosta entisen lailla tai sitten on vaan nostalgiamuna.

No miten sitten vanhoista peleistä saa paremman nautinnon ku uusista vaikka niitä on tullutkin jo jauhettua? Kai uusista peleistä sais nautintoa jos ne ei olis niin paskoja.

Ja kyllä tosiaanki kiinnostaa ja tulee myös pelattua uusiakin pelejä, jos ne vain ovat hyviä kuten ehkä minun Skyrimiin käytetystä ajasta näkee >_>

Siis RT, vilu ja udikku ovat viimeisiä heppuja joilta kannattaa kysyä peleistä yhtään mitään.  RT:tä ei selvästikään pelit vain juuri kiinnosta ja udikkulla nyt muutenkaan ei ole melkein koskaan pelikonsoleita. Poraa vaan paria kilpapeliä 10 vuotta putkeen aina kerrallaan. Vilunkaan pelitietämys tuskin on vähään aikaan ollut ihan ajantasalla. Tuskin koskenutkaan Xboxin tai muiden konsoleiden peleihin. Kunhan pelaa meleetä ja wii fittejä silloin tällöin.

Ehkä aivan yhtä megahuippupelejä ei ole tullut kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta hyviä pelejä tulee silti jatkuvasti. Jos mikään ei kiinnosta, niin omapahan on vahinko.

3DS:nkin pelivalikoima on jo paljon parempi kuin DS:n pelivalikoima samassa ajanjaksossa. Jos ei jaksa odotella pelejä, niin ehkä ei kannata konsoleita ostella julkaisussa, koska aina kestää aikansa ennen kuin niitä alkaa kunnolla tulemaan.

En välttämättä suosittele ostaa vielä konsolia, Sale.

Jos omistat jo perus DS:n niin odottele jouluun. Sitten alkaa olla jo kunnolla pelattavaa.

(06-29-2012, 04:23 PM)Laatikko link Wrote: [ -> ]Hajottaa tämä "bwaa nykyään ei enää osata tehdä pelejä bwaa", totuus on vain se, että joko pelaaminen ei enää kiinnosta entisen lailla tai sitten on vaan nostalgiamuna.

  Njaa... Liian monesta pelistä on vaan nykyään tehty liian helppoja. Peli pelaa suunnilleen itse itsensä autopilotilla läpi. Ja jos ei oo mitää autopilotointia ni vähintäänki nuoli näyttämässä aina mihin pitää mennä; ärsyttääääääää. Onnistumisen ja oivaltamisen ilo on siis melkein kokonaan poissa.

Oma kantani on se, että vanhat pelit vaan tarjosivat itselle sitä, mikä pelaamisessa viehätti. Uudet mariot esim ovat periaatteessa tosi jees, mutta ne ovat aivan liian "helppoja" ja niistä puuttuu se catchi mikä esim: nessin ja 64:sen marioissa oli. 3DLand oli oikein hyvä peli, mutta syvällisyyttä ei nimeksikään ja pelistä ei jäänyt sellaista fiilistä että sen jaksais pelata uudestaan läpi.

Oma mielipiteeni on, että peleissä keskitytään nykyään ihan "vääriin asioihin". Eli toisin sanoen pääpaino on aspekteissa, joilla ei ole itselleni henk koht mitään merkitystä. Rakastin peleissä sitä, että niissä oli haastetta, ne olivat pitkiä pelikokemuksia, niissä oli paljon selvitettävää eikä kaikkea kerrottu pelaajalle heti kun pienikin ongelma tuli vaan paljon oli oman päättelyn varassa ja jossain määrin myös mahdollisten bugien olemassaoloa ja niitten mahdollistamia glitcheja joilla sai omaa pelitaitoaan fiilattua pitkälle.

Nykyään tuntuu että pääpaino on estetiikalla ja nettisymbioosilla. Hyvä esimerkki on uusin pokemon: Vanhat popet olivat pullollaan kaikenlaisia salaisuuksia ja glitchejä, joilla pystyi kikkailemaan ihan tolkuttomasti ja tuntui olevan mysteereitä joiden selvittäminen vaati aikansa. Mutta mitä kun tuli B&W: hiton hyvä tarina ja visuaalisesti hieno, mutta nettisymbioosi tappoi kaiken "hienouden" pelistä. Tutkittavaa ei ole paskan vertaa, salaisuudet ovat käytäntöä: yhdistä kone nettiin ja tadaa (speaking of Dreamworld ability). Mario Galaxyista olenkin jo puhunut, että mielestäni tajuttoman helppoja ja suoraviivaisia pelejä verrattuna esim ihailemaani mario 64:een.

Eli mielestäni ennen pelien sisältö on saanut enemmän huomiota ja ne todellakin ovat pursunneet salaisuuksia (banjot Kazooie ja Tooie, DK64, Majora....) mutta nykyään pelien sisällöstä valtaosa menee ulkoiseen hienouteen. Zeldoissa en ole mikään kokenut pelaaja, mutta pienen kokemukseni perusteella ymmärtäisin että tämäkin pelisarja on kokenut saman inflaation. Toki, valtaosaa tämä miellyttää, mutta itselleni nämä ovat täysin toisarvoisia asioita.

Summa summarum: Mielestäni nykyään tehdään kyllä hyviä pelejä, mutta ne eivät vain mitenkään pysty vastaamaan omia arvostamiani asioita mikä tekee pelistä hyvän. Resident Evil Revelations oli erittäin hyvä peli ja suosittelen kenelle tahansa 3DS:n omistajalle. Hyvä esimerkki siitä, että nykyään tehdään aivan tajuttoman hyviä pelejä. Skyrimia en ole pelannut mutta ymmärtääkseni erittäin onnistunut tekele. Mario Kart 7 on todella hyvä ajopeli, mutta koska nykymaailmassa sekin on käyttäjien mukaan tarkoitettu nettisymbioosipeliksi niin itselleni kickseistä jää osa sen takia kokematta. Mieluummin kutsuisin jonkun kaverin vain tänne ajamaan rehellistä kisaa.

Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös se, koska on oman pelillisen kulta-aikansa kokenut, mutta en näe oikein järkeä kiistääkään sitä, että ennen on vain osattu tiettyjä asioita tehdä peleissä paremmin kuin nykyään. Mutta esim silloin grafiikat ja nettiominaisuudethan olivat aivan tusinakamaa. Itseäni tämä ei häirinnyt, koska en pitänyt sitä oleellisena.

Ja Salelle DS:n peleistä: Ainakin Letkun kartano 2 ja paper mario tulevat tämän vuoden aikana joten pelkästään niiden ja RE revelationin takia itse ko. konsolin ostaminen oli itsestään selvyys.

(07-01-2012, 08:37 PM)bËst link Wrote: [ -> ]Nykyään tuntuu että pääpaino on estetiikalla ja nettisymbioosilla. Hyvä esimerkki on uusin pokemon: Vanhat popet olivat pullollaan kaikenlaisia salaisuuksia ja glitchejä, joilla pystyi kikkailemaan ihan tolkuttomasti ja tuntui olevan mysteereitä joiden selvittäminen vaati aikansa. Mutta mitä kun tuli B&W: hiton hyvä tarina ja visuaalisesti hieno, mutta nettisymbioosi tappoi kaiken "hienouden" pelistä. Tutkittavaa ei ole paskan vertaa, salaisuudet ovat käytäntöä: yhdistä kone nettiin ja tadaa (speaking of Dreamworld ability).

Ehkä olisikin sitten nautinnollisuuden nimissä hyvä laittaa tässä vaiheessa se kaikki pelin salaisuudet raportoiva fanisivu kiinni ja pelata uusi peli läpi ilman sen suurempia ennakkotietoja. Mitä jos olisitkin joutunut B&W:ssa löytämään ja tajuamaan itse, että Dream Worldin kautta saatavilla monstereilla voi olla aivan erilaisia kykyjä kuin pelissä napatuilla? Glitchailu nyt on vähän outo pointti nostaa esiin, kun se kertoo lähinnä pelin koodaajien epäonnistumisista; tahallisesti peliin jätetyt temput ja "huijaukset" pelaajan huvittelua varten ovat tietenkin asia erikseen.
Vielä pokemoniin palaten, mielestäni pieni suoralinjaistaminen esimerkiksi Unovan kartan kohdalla oli ihan tervetullutta Sinnohin HM-orjia vaativaan siksakkaamiseen verrattuna. Vapaaehtoisia paikkoja oli joka tapauksessa koluttavana ihan niin kuin ennenkin, tuskinpa kävit Mistralton Cavessa minkään muun kuin tutkimisen ilon takia.
Loppuhuomautuksena sanon myös, että SM64 ei ole yhtään sen vaikeampi peli kuin Galaxyt. Samaa mieltä toki siitä, että pidän enemmän tutkittavista maailmoista kuin lineaarisista kentistä.

(07-01-2012, 08:37 PM)bËst link Wrote: [ -> ]...nykyään pelien sisällöstä valtaosa menee ulkoiseen hienouteen...
...itselleni nämä ovat täysin toisarvoisia asioita.

On siis aika keskittyä pelaamaan käsikonsoleilla. Käsikonsoleille peliä tehdessä ei tarvitse hukuttaa niin suurta osaa resursseista visuaaliseen puoleen, mikä mahdollistaa pelin muihin aspekteihin keskittymisen.

(07-01-2012, 11:06 PM)Xylitol link Wrote: [ -> ]Mitä jos olisitkin joutunut B&W:ssa löytämään ja tajuamaan itse, että Dream Worldin kautta saatavilla monstereilla voi olla aivan erilaisia kykyjä kuin pelissä napatuilla?

Sanon tähän vain, että tilannehan ei mitenkään muutu siitä, että peli tarvitsee toimiakseen täydellisen nettisymbioosin. Eli juurikin skeeman miksi uusin pope oli tyritty innostuksensa takia omalla kohalla

Itse en ole käynyt Dream Worldissa kuin katsomassa mikä on homman nimi enkä koe missanneeni yhtään mitään, kyllä ilman sitäkin pystyy elämään.

Vanhoissa popeissa enemmän ns. salaisuuksia/mysteerejä kuin uudemmissa...? Oma käsitykseni asiasta on aikalailla täysin toisin päin, 3. ja 4. generaatioissa on mielestäni kaikista eniten näitä, ykkösessä ja kakkosessa ei ollut juuri mitään jotain Suicune-questia lukuunottamatta.

(07-02-2012, 06:36 AM)Laatikko link Wrote: [ -> ]3. ja 4. generaatioissa on mielestäni kaikista eniten näitä, ykkösessä ja kakkosessa ei ollut juuri mitään jotain Suicune-questia lukuunottamatta.

Nämä kuuluvat juurikin niihin vanhempiin peleihin joita tarkoitan. Eli puhun yleisesti B&W.tä vanhemmista. Ja metagamellisesti tuo Dream World on suth oleellinen. Mutta enemmän kaipasin sitä että se olis ollu pelin sisällä ja olis saanu ite löytää sen ja tutkia sitä ja ihmetellä sen mahdollisuuksia. 3. genin mysteerit olivat juurikin ehkä parhaimpia, mutta kyllä penskana nautti ku koitti esim Unownien arvoitusta selvittää crystalissa, vaikka siit ei loppujen lopuksi paljon mitään saanu.

Kaikki nintendon käsikonsolipelit mukaan luettuna, advance wars on ainoa hyvä ja sekin käytännössä jöötiä koska ei saa balanced 1v1v1 mappia, mut jos o 4 pelaajaa niin hyvä :)

No daah, luulin että porukka tajuaa sen minkä TK kirjoittikin. Pelaan aikalailla tasan kahta peliä nykyään: Meleetä ja angry birdsiä. Ei kannata ottaa mun peliheittoja vakavasti, vaikka asiaa puhunkin  8)

Siis pelit ovat nykyään liian helppoja ja kaikki väännetään rautalangasta. Onneksi on poikkeuksia, kuten Dark Souls:



Mistään ei kerrota mitään ja vaikeustaso murhaava, mutta silti reilulla tavalla. Pelin pystyy vetämään vaikka 1 levelissä läpi, mutta paska pelaaja ei pääse edes 100 levelissä. Miekkailusysteemin täydellisyyttä ja pelin hyvyyttä ei pysty näkemään videoista. Ei taatusti sovi kaikille ja pelissä on jonkin verran teknisiä ongelmia, mutta siinä on keskitetty siihen mikä on tärkeintä, eli sisältöön ja pelattavuuteen.

Tämän genin paras peli.

eikö pc-versio ole kohta hollilla? luulisi että lagia on vähemmän siinä.

kokeilin tosiaan kerran kaverin ps3:lla tuota ja kyllä ehdottomasti hommaan sitten pc:lle kun tulee, ei tosiaankaan helpoimmasta päästä oleva peli.

Dark Souls on kyllä peli mitä pitäis päästä enemmänkin omassa rauhassaan kokeilemaan. Mutta kuuluu juurikin niihin jotka osoittavat että on nykyään hyviäkin pelejä

(07-02-2012, 10:54 AM)ByrZ link Wrote: [ -> ]eikö pc-versio ole kohta hollilla? luulisi että lagia on vähemmän siinä.

ens kuun 24. päivä

e. ainaki steamis