Smash Finland Foorumi

(03-05-2011, 03:41 PM)Mustaviinimarja link Wrote: [ -> ]Vaikkei Wind wakerissa true cel-shadeakaan käytetä. :p

vähä juubbistais tietää mitä meinaat. en ole asiantuntija näet.

(03-06-2011, 02:37 PM)saska link Wrote: [ -> ][quote author=Mustaviinimarja link=topic=155.msg15205#msg15205 date=1299339668]
Vaikkei Wind wakerissa true cel-shadeakaan käytetä. :p

vähä juubbistais tietää mitä meinaat. en ole asiantuntija näet.
[/quote]Jos siis täsmennystä nii truu cel-shade on sellasta, jossa valon ja varjon värillä on selvä ero niinku varjot ois iha mustaa ja sellasta. Esim Viewtiful Joe, Ókami, NMH yms.

Wind wakerssa käytetään vaa smexyjä pastellivärejä, mutta cel-shadea se ei oo.

Ai, se on siis väreistä eikä tekniikasta kiinni? Vai onko WW:ssä tekninen toteutuskin erilailla?

E: Ainiin kun juu ei ookkaan ihan viivamainen tuo valosan ja varjoisan raja siis joo juu.

E: saskagreed

tekniikasta viis, wind waker näyttää vielä tänä päivän aivan molon hyvältä.

Pistän nyt itsekin listaa kun täällä muutkin ovat pistäneet.

1. The Legend of Zelda Ocarina of Time
- Pyhä peli. Pelissä on tarpeeksi pituutta, paljon erilaisia glitchejä ja huikean hyvä grafiikka kun ajatellaan N64:n ajan grafiikoita.

2. The Legend of Zelda The Wind Waker
- Pidän pelin ulkoasua kaikista tähänastisista Zelda peleistä hienoimpana. Pelimaailma on laaja, ja pelkän läpipeluun aikana ei tule tutkittua läheskään kaikkia pelissä olevia saaria. Pelistä löytyy paljon sidequesteja, joten tekemistä löytyy paljon.

3. The Legend of Zelda Majoras Mask
- Vaikken peliä olekaan vielä kokonaan läpi pelannut, niin tämän pelin tunnelma, musiikit ja maailma iskevät minuun niin lujaa etten uskalla tätä juuri alemmas sijoittaa. Tällä hetkellä olen jumissa 3. temppelissä ja motivaatio on kadonnut. Nyt kun peli muistui mieleeni tätä listaa tehdessäni, niin voisi taas kokeilla josko pääsisin etenemään.

4. The Legend of Zelda a Link to The Past
- Paras 2D Zelda. Tämä on ensimmäinen Zelda pelini jota olen lapsena pelannut. Silloinkaan en peliä omistanut, vaan tutustuin Zelda sarjaan tämän pelin kautta kaverini luona. Omaksi sain pelin vasta Wiin ostettuani ja ladattuani kyseisen helmen Wiin Virtual Consolesta.

5. The Legend of Zelda Twilight Princess
- Synkkä tunnelma iskee minuun lujaa. Tästä pelistä en oikein osaa muita hyviä puolia sanoa. Aikalailla OoT:ia muistuttava tekele. Pelissä on kuitenkin paljon sidequesteja, joita suorittaessa pelitunteja varmasti kertyy.

6. The Legend of Zelda Oracle of Ages & Oracle of Seasons
- Pure nostalgy. Pienenä sain kyseiset pelit syntymäpäivälahjaksi Gameboy Colorille. Oracle of Ages tuli pelattua läpi pariin otteeseen, mutta Oracle of Seasonissa jäin jumiin jonnekin pelin puoltaväliä pidemmälle. Näiden pelien pelaamisesta on jo niin kauan, että toivoisin molemmat Oraclet ladattaviksi tulevaan Nintendo 3DS:n eShoppiin mahdollisimman pian.

7. The Legend of Zelda Spirit Tracks
- Tähänastisista DS:n Zeldoista se parempi. Pelissä riittää pituutta, ja maailma on hienoa näin DS:lle ajateltuna. Pelin temppelit ja itemit ovat mielestäni melko kekseliäitä.

8. The Legend of Zelda Phantom Hourglass
- Vaikka on ihan ymmärrettävää ettei käsikonsoli Zeldat vedä vertoja kotikonsoli Zeldoille missään mielessä, niin täytyy kyllä mainita että vaikka tässäkin pelissä seilataan merellä, niin se ei ole läheskään niin syvällinen kokemus kuin mitä se oli The Wind Wakerissa. Inhoan pelissä olevaa Ocean King Templeä, koska siellä pitää rampata jokaisen temppelin jälkeen. Hyvänä puolena voisi mainita sen että pelissä on pituutta.

9. Kaikki loput Zelda pelit joista minulla on joko todella vähän tai ei ollenkaan kokemusta.

Oli sitten pakko Wikistä kattoa miten tuonne Bottom of the Welliin pääsee. Eniten ottaa pannuun se, että tajusin heti silloin kun Song of Stormsin sai, että se pistää tuon myllyn pyörimään, mutta silloin sille ei keksinyt mitään järkevää syytä tai käyttötapaa ja nyt se ei tullut mieleenkään. Ainoa asia mikä tässä pelissä ottaa päähän on tämä liika puzzleilu ja epäselvyys. Välillä tuntuu että ei tiedä oikein mistä pitäisi päätellä mihin mennä tai pitäisikö jonkun jutun nyt olla itsestäänselvyys ja sitten on jumissa jonkun 5 pelituntia wänkkäämässä joka paikassa kaikille biiseillä ja itemeillä kaikkea. Tai sitten olen vain liian paska pelaaja. Water Temple meni sentään helposti läpi ilman apuja, jopa välibossi. Aluksi meinasin että en missään nimessä katso apua ollenkaan, mutta nyt kyllä menee nautittavuus tuon HC-meiningin edelle. >_>

Vaikka vitosella tämän kokoelmalevyn sain, niin silti tuntuu ettei yhtään motivoi. Jos vielä Majorasta tämän jälkeen selviän, niin jään hermolomalle ja alan kutomaan villasukkia.

Siis OoT on nii putki ettei siinä voi pultata >_>

Mulle on kaikki mahdollista. >_>

kuulin huhuja että kaikkien mielestä zelda majoras mask ei ole maailman paras peli. korjataan asia.

Majoras mask nyt on ainaski paras Zeldan edustaja ja tuo kuva enemmän kuin todistaa sen.

Vastapainoa

^^ mutta tuo heittää moonwalkia ja ripaskaa = autowin

Olisihan se ollut autowin missä tahansa muussa olosuhteessa, mutta suhteellisen uhkaavalta viimeiseltä bossilta olisi odottanut jotain muuta ._.

(05-28-2011, 06:05 PM)Laatikko link Wrote: [ -> ]Olisihan se ollut autowin missä tahansa muussa olosuhteessa, mutta suhteellisen uhkaavalta viimeiseltä bossilta olisi odottanut jotain muuta ._.

hö, sori

(05-28-2011, 06:05 PM)Laatikko link Wrote: [ -> ]Olisihan se ollut autowin missä tahansa muussa olosuhteessa, mutta suhteellisen uhkaavalta viimeiseltä bossilta olisi odottanut jotain muuta ._.

Incarnation ei ole vika bossi. Wrath on. Wrathi on minusta jo melkoisen uhkaava miesnainen. Ellei ole dominatrixfetissi, mikä olisi yksinkertaisesti sairaan pelottavaa. ._.

Wrath oli aivan samaa luokkaa, se on yhtä tyhmän näköinen ja kirkuu päät tohjoksi. Viimeiseltä pomolta odotan jotain uhkaavaa ja vahvaa tunnelmaa, mutta tässä pyrin vain selvittämään, että mitä helkkaria tässä tapahtuu ja mikä tuo taidehenkinen syöpäläinen luulee olevansa. Odotin, että sen jälkeen olisi tullut vielä jokin osio, koska eihän viimeinen pomo voi sellainen pelle olla. Väärässä olin.

Nojoo tarpeensa kullakin. Itse pidin tästä symbolisesta ja artistisesta bossista. Reiska nähtiin jo OOT:ssa. Miksi nähdä uudelleen? Eihän Vaatikaan kovin vaarallisen näköinen kaveri ole. Söpö pikku silmäpallo.



Mindfuckit on aina kivoja. Siksi Eternal Darkness ja MM on yksiä parhaita pelejä mitä pelannut. Amnesiakin olisi kiva. :3

Tuo Majorahan kuvastaa suoraan hulluutta ja kaikkea vastaavaa. Se liikkeet ja kaikki ovat armaavattomia ja outoja ja mitälie se maski sitte on olevinaan.
Se maski on jo itessää iha tarpeeksi pelottava.

n. tunti takana uutta zeldaa. Iha ok